Meille ja varsinkin teille

Silmätessämme täysiä ja edelleen täyttyviä runohyllyjä poimin tarkasteltavaksi Eila Kaustilan Kullanruskean (1976). Koska Kullanruskea on päässyt hyvin harvoin vuosien mittaan kotikäynnille, poimin muutavia runoja, joilla oli asiaa ainakin minulle:

Kirjoita siitä, minkä keskellä elät.
Kyllähän minä. Vaan kun sydämeni
hylkii muovia

_ _ _ _ _

Nokkonen käy sissisotaa
nyrkit savessa pikkulan takana.
Ruusu istuu kukkapenkissä
aitiopaikalla, punastelee

_ _ _ _ _

Sukupuu piirtyy taivasta vasten
täynnä kuolinpesiä.
Sunnyt
lähdet nousemaan tyvestä latvaa kohti
keskeytät hetkeksi toukkien juhlat

82.2:n hiljaiset paperiruusut odottavat juuri sinua, kapeat selät seinää vasten. Toivovat että tekisit rohkean ehdotuksen, saattaisit kotiisi.