Voimattomimmaksi tunsin itseni silloin, kun ne kaupungin luottamusmiehet joiden tehtävänä oli kulttuuriasioiden edistäminen, sanoivat suoraan että muut asiat ovat tärkeämpiä, mm. urheilu, tietysti.Kirsti Ellilä kertoo. Hän pohtii kirjoituksessaan (kunnan ex-kulttuurisihteerinä) millaisilla rahkeilla hänen olisi pitänyt olla menestyäkseen varustettu.
Itsekin sivistys- ja kulttuuriammatillisella kentällä pyörivänä olen joutunut pohtimaan, millainen henkilö voisi tuoda positiivisen muutoksen pienten kuntien kirjasto- ja kulttuuritoimen ahdinkoon. Jos järkipuhe ja piinkovat & vedenpitävät perustelutkaan (case Viialan kirjasto) eivät auta, niin mikä sitten? Olisi aika herkullista ajatella, jos riittäisi, että olisi erilainen tyyppi.
Auttaisiko siis, jos olisi kookas, varakas, maskuliininen mies, jolla on matala ääni ja karvaiset käsivarret? Kyseinen virtuaalihenkilö kuuluisi metsästysseuraan ja omistaisi Berettan haulikon ja moitteettoman sihdin. Hän järjestäisi kaksi kertaa vuodessa pienimuotoiset kekkerit kelomökillään äärettömän mukavan rouvansa kanssa. Kutsutuksi tuleminen olisi kunnan luottamusäijien joukossa elämän ja kuoleman kysymys.
Sitten äijäringissä, kun kaikki punoittaisivat sisäpiiriläisen mielihyvästä ja laadukaista väkijuomista, alkaisi myyräntyö. "Kuulkaas pojat", sanoisi virtuaaliköriläs, nojaisi taaksepäin ja sytyttäisi sikarin, jonka falliset mittasuhteet saisivat aikaa ihailevia, mutta toki ainoastaan veljellisiä värähtelyjä. Testosteronipitoinen jälkihiki kiiltelisi hänen rintakarvoissaan ja silmät olisivat petomaisessa viirussa. "Mitäs jos tänä vuonna jätettäisiin imagokonsultin palvelut ostamatta ja keskityttäisiin pistämään kirjasto- ja kulttuuripalvelut mallilleen." Sitten hän imaisisi sikaria ja puhaltaisi valtavan savurenkaan, joka kasvaisi kasvamistaan ja ympäröisi koko sisäpiirin. Luottamushenkilöiden silmät lasittuisivat, he näkisivät vain maagisen alfauroksen, jonka laumaan he haluavat kuulua. Jos se tarkoittaa trendikkään markkinointitutkimuksen perumista niin olkoon.
Seuraavalla viikolla he muistaisivat ainoastaan, että tapaaminen konsulttifirman kanssa olisi peruttava ja kuntaan olisi perustettava uusi kirjastonhoitajan ja kulttuurisihteerin virka.
3 kommenttia:
Minä luulen kyllä, että jotenkin tuolla tavalla se voisi tapahtua.
Tärkeitä asioita. Kirjasto- ja kulttuuritoimi ovat siitä vekkuleita kunnallisen toiminnan osa-alueita, että oikeastaan kukaan yhtään merkittävä poliittinen päättäjä ei niitä vastusta. Paljon rajummin kritisoidaan esimerkiksi kunnan sosiaalimenoja, ainakin joissakin poliittisissa piireissä. Kuitenkin rahavirrat ohjautuvat eri tavalla kuin kauniit ajatukset.
Yksi keskeinen syy on laki tai itse asiassa lakisääteisten velvoitteiden ja niukan talouden tuoma tilanne (case Viiala, Toijala ja niin monet muut). Kunnalla on lakisääteisiä tehtäviä (mm. terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja koulutuksen alalla), joista ei voida tinkiä.
Tahtoa kulttuurin edistämiseen joka tapauksessa on, tai vähintäänkin sitä ei haluta tarkoituksellisesti jättää edistämättä. Kysymyksesi siitä, millainen olisi se viimeinen niitti, joka konkretisoisi tahdon todellisiksi päätöksiksi, oli erinomainen. Luulen, että vaadittava sankari ei välttämättä ole tuo äijäpersoona, jota kuvasit. Heitä ovat kunnalliset luottamuselimet täynnään, eikä heillä ole sellaista uutuusarvoa, joka riittäisi ratkaisemaan tilanteen. Jos olisi, olisi ongelmakin luultavasti selvitetty, koska kyllä heitä sivistys-, kulttuuri- ym. lautakuntiin mahtuu, valtuustoista ja hallituksista puhumattakaan.
Vaikka en ole tilannut paikallislehteämme vuosiin jouduttuani aikanaan tiettyihin erimielisyyksiin päätoimittajan kanssa, selailen sitä silti usein kirjastossa (sic!) tai kantakebab-paikassa. Viialan kirjastokysymyksen tiimoilta olen itse asiassa hieman odottanut, milloin astuu estradille muuan bloggaaja, jolla olisi asiasta varmasti paljon sanottavaa ja hyviä ideoita. Josko vaadittava muutosagentti löytyisikin - ei tällä kertaa kyläpolitiikassa tylsäksi kulahtaneesta äijäkulttuurista - vaan olisi jotakin aivan muuta?
Muuan bloggaaja tuppaa heiluttelemaan huuliaan miltei jokaisen eteläpirkanmaalais-sydänhämäläisen kirjaston kahvihuoneessa. Nyt pitäisi paikallistaa ne äijät, jotka päättävät, ja tehdä attentaatti.
Lähetä kommentti