Ilahdun, kun huomaan, ettei kauhu enää kauhistuta minua. Katsomme pikkusiskolassa Kuudennen aistin, pikkusisko kaivautuu avomiehensä olkapäähän ja minä keskityn odottamaan kerronnallisesti sopivia hetkiä säpsäyttellä pikkusiskoa ja ulista erilaisilla korisevilla äänillä "I see dead people." Iltalenkillä tutustumme paikalliseen vanhaan hautausmaahan ja valokuvaamme toisiamme valurautaisten pitsien ja ikivanhojen lehmusten lomassa. Yritän yhdessä valokuvassa retkottaa makaaberisti, mutta näytän harvinaisen elolliselta, ja olen sitäpaitsi purskahtamassa nauruun.
Ainoastaan omien siskojen kanssa tulee edes mieleenä mennä ottamaan makaabereja valokuvia hautuumaalle.
Keskustelemme sisarusten merkityksestä. Ehkä se on kuitenkin karaista: valmistaa maailmaan vastaan. Sisarusten rakkauteen liittyy kuitenkin aina läheisyyden tuomaa julmuutta: sanotaanhan, että kaikkein läheisimpiä satuttaa aina eniten. Sisarilta odottaa tinkimättömyyttä ja totaalista viiltävää rehellisyyttä. Sisar sanoo, jos juuri ostamasi vaate lähestyy absoluuttista rumuuspistettä. Jos kerrot sisarellesi, että kumppanisi on ollut ääliö, sisaren kuuluu lietsoa itsensä paheksuvaan, lojaaliin raivoon. Sisar ei ole diplomaatti. Se kuuluu sisarten verivalaan: puhua silloin, kun muut vaikenevat, ja pitää sinun puoliasi maailmaa vastaan. Julmuus on sisarten oikeus, jonka he saavat ottaessaan toisistaan täydellisen vastuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti