Viikonloppu on vähän niinkuin hidastava töyssy arjen välissä. Juuri muuhun ei kahdesta päivästä ole. Lauantaina käy vieras ja ennen sitä teemme pinnallisen mutta vaikuttavan näköisen siivouksen. Pidän parvekkeenoven auki ja toivon, että raikas ilma hämää vierasta niin, ettei hän kiinnitä huomiota karmeisiin pölykoiralaumoihin.
Keräämme punaviinimarjat ja vadelmat ja suunnittelemme mehun keittämistä. Kuka mehun keittää ja pullottaa ja milloin se tapahtuu ei sitten olekaan varmaa.
Käymme katsomassa autoja, koputtelen pohjaa ja olen tiedostavan näköinen. Autoilen Tampereella, eikä kukaan tööttäile, vilkuttele valoja raivokkaasti tai heittäydy autoni alle (terveisiä Turistille). Alan suhtautua luottavaisesti kytkimen ja kaasun yhteistoimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti