Se siitä pienestä, miellyttävästä seikkailusta. Salama iski Valtion Rautateitä, varmaankin otsaan, koskapa raideliikenne oli ihan sekaisin koko Länsi-Suomessa. Eihän siinä mitään: kerrankos sitä ukkonen rikkoo paikkoja, mutta kun tiedotus oli suunnattu herkkusienille (pidetään pimeässä ja syötetään paskaa), eikä yhtiöllä ollut aikomustkaan järjestää ihmisiä määränpäihinsä niin tunsin tahtomattanikin, kuinka epätavallisen iso herne tunkeutui syvälle nenääni.
Se tapahtui 20.55, kun juna (jonka piti olla pikajuna ja juuri sillä Jeesuksen seukunnilla Tampereen rautatieasemalla, mutta joka oli Pendolino, josta puuttui se vaunu, jossa olevasta paikasta olin maksanut) oli seisonut 30 minuuttia Länkipohjassa. Siis Länkipohjassa. Sori vaan kaikki länkipohjalaiset. Eikä kukaan viitsinyt käyttää niitä Pendolinon hienoja näyttöjä ja kuulutusjärjestelmää ilmoittaakseen, että olemme reiskan tunnin myöhässä, mutta jatkokyydit yritetään järjestää, ravintolavaunussa ilmaista bisseä.
Ai niin, kyllähän niitä kajareita käytettiin. Konduktööri ilmoitti, että tupakointimahdollisuus on vaunun kolme takaosassa. Paitsi että se oli juuri se vaunu, joka puuttui kokonaan.
Ah, eihän se pendolinon hieno, uusi ravintolavaunu ei ollutkaan käytössä.
Ette kai te siellä Valtion Rautateillä kuvittele, että nyt ajokortillisena ja työssäkäyvänä ja halveksuttavan porvarillisena otan toista kertaa riskiä siitä, että juutun vastoin tahtoani Länkipohjaan? Koska meikäläinen ostaa auton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti