c)molempina vuoron perään - ja siirtynyt oman alani, kirjallisuustieteen kimppuun. Kukaan ei ole halunnut ikinä lainata teosta "Kirjastopoliittisia puheenvuoroja 2: lukeminen + katseleminen = kirjastot?" (1984). Emme kuitenkaan anna seuraavien helmien vaipua unholaan:
Alkeistotuus on, että kirjastot välittävät vain olemassaolevaa aineistoa (mts. 30)
Yleisesti tunettua on myös, että kirjastoissa tunnetaan parhaiten hyvän maun ja laadun rajat [...] kirjastoilla on aina ollut valta ratkaista, mikä mahtuu hyvän maun ja laadun karsinaan, mikä ei. (Mts. 30.)
Sekin lienee totta, että monilla meistä on voimakkaita asenteita ja arvoja, joita puolustamme ja joiden uhkaajia vastaan toimimme kirjaston sisälläkin. Ja loppujen lopuksi on varmasti tunnustettava tuo kertkaikkinen halu työntää nokkamme toisten elämään. (Mts. 33)
Kiitos kirjastopoliittinen yhdistys r.y.! Teit poistopäätöksen helpoksi...
Poistamisen helppous tai vaikeus on mutkikasta: jos teos on vanha eikä enää ajankohtainen, se tulisi siirtää varastoon tai hävittää. Mutta jos teos on tarpeeksi vanha ja epäajantasaisuudessaan suorastaan omituinen, alkaa kumileimasinta pitävä käsi täristä. 1970-luvulla tehtiin rumia kirjoja: myrkynvihreä, terveyskeskusten tumma sini, teollisesti valmistettu sinappi ja tunkkaisen keltsi olivat pop. Kaiken muun aineiston poistaminen aiheuttaa unettomuutta, kutiavaa ihottumaa ja hallusinaatioita.
Ja mitä nuo kanat tekevät tuolla käsikirjastossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti