maanantaina, tammikuuta 24, 2005

Jargonautti

Olen seurannut mielenkiinnolla Viialan uuden kunnankirjaston hartaasti (kolmisenkymmentä vuotta) odotettua rakentamista. Nyt mukavalle, valoisalle tontille, nuorten lehmusten keskelle, on kohonnut kutsuvannäköinen rakennus, joka oikein natisee tuoreuttaan.

Suuri pettymys sen sijaan oli lukea lauantain Aamulehdestä, että uusi rakennus ei uusi rakenteita: minimiin supistetut aukioloajat eivät pitene, [koska] uutta henkilökuntaa ei voida palkata, todennäköisesti myös kalusto- ja aineistohankinnat ovat jäissä. Sen sijaan uusi kirjasto palvelee ainakin kunnanvaltuuston ja evakossa olevan koululuokan väliaikaisena sijoituspaikkana. Varsinainen Pyrrhoksen voitto Viialan kulttuuritoimelle!

Sen sijaan, että nyt uuvuttaisin armaat lukijat kirjastojargonilla ja luennoisin Indeksoinnista, YyKooÄllästä, YSAsta sun muusta luettelen nopeasti ja murikkaseulamenetelmällä, mitä kaikkea Ainakin vaaditaan, että kirjasto voisi toimia. Kirjastorakennus tarjoaa peruslähtökohdat kirjaston toiminnalle: palvelujen järjestämiseksi tarvitaan aina tarkoituksenmukainen tila. Siksi kirjastoja ei enää pyöritetä varakkaiden porvarisrouvien kartanon itäsiivessä.

Tila ja kirjat eivät kuitenkaan tee kirjastoa. Eikä riitä, että lainaus- ja palautustiskillä on opetettu oranki ja hyllyttämisestä huolehtii yläasteen TETtiläiset, tai toimettomuuten kyllästyneet, mukavaa ja yleishyödyllistä harrastusta kaipaavat porvarisrouvat - eikös tämän tasoinen osaaminen usein liitetä meihin kirjastonhoitajiin ja kirjastovirkailijoihin? Ihan ensin on arvioitava, mitä teoksia lainataan ja mitä teoksia taas ei kannata hankkia. Tee se itse: pihakalusteet ja huvimajat, Rakastele hellästi, Laila Hietamiehen koko tuotanto ja Taunuksen korjausopas saattavat koko ajan lainassa. Sen sijaan George Herrimanin Krazy Kat -sarjakuvan suhde 1900-luvun alun avantgardistisiin ilmiöihin: eli Krazy Konnektions: eli dada, formalismi, Krazy Kat ja muutama muu jutska ei ole.

Sitten on hankittava iso kasa kirjoja ja lehtiä: otettava selvää mistä ostetaan, ja mitä ostetaan - ja molempiin tarvitaan näkemystä ajan informaatiovirroista tieto- ja kaunokirjallisuuden sarjalla. Muun muassa. Sitten kirjavuori on saatettava sellaiseen kuntoon, että sitä voidaan lainata (muovituksesta luettelointiin) ja lapioitava kirjat sopiviin kasoihin niin, että kirjastonkävijä löytää sen tiedon, mitä etsii. Eikä niitä verkkoresursseja (INTTERNETTIIN kätkettyjä kirjoja, dokumentteja sun muita) saa pyydystettyä onkivavalla, ei edes rapumerralla, vaan tarvitaan hiukan monimutkaisempaa teknolokiaa: tietokoneita ja järjestelmiä. Ja jokusia tyyppejä, jotka ymmärtävät niiden perään.

Kun tämän lisäksi kirjastojen olisi myös komminkoitava muiden instituutioiden, kuten muiden kirjastojen ja oppilaitosten ja kanssa, menee jo taitavimmaltakin orangilta sormi suuhun.

Mitä tällä rautalangan vääntelyllä yritän saavuttaa? Yritän sanoa, että kunnan päättäjien on syytä pian kokoontua uuteen kirjastorakennukseen pohtimaan, halutaanko Viialassa saattaa kirjasto uudelle vuosituhannelle niin, että kirjasto toteuttaisi Kirjastostrategia 2010:n tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikkaa, toimisi pedagogisena instituutiona ja lisäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa tarjotessaan elämyksiä ja tietoa henkilön varallisuuteen, sukupuoleen, ikään ja etniseen identiteettiin katsomatta. Puitteet eivät riitä. Pieni henkilökunta työskentelee jo jaksamisen rajalla. Tarvitaan lihaksia luurangon päälle, ja lisää käsipareja kuokan varteen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä fyysiset rakenteet ovat tärkeimmät, kannattaa ensin rakentaa komean näköinen talo, ja sovittaa sisältö ja organisaatio sen mukaan. t: Räksytysmatti

Jenni kirjoitti...

"Puretaan kaikki vanha, rakennetaan komeita lasijärkäleitä ja mietitään myöhemmin, mitä niissä touhutaan." Eikös se ole se pienellä painettu teksti Tampereen seudun rakennustrategiassa?

Hyvärinen J. kirjoitti...

Totta, komea kirjasto teille sinne naapurikylään tulee. Meillä täällä Hirsikankaanmäen köyhemmällä puolella kirjastotalo on jo täynnä, vaikka sinne ei ole vähään aikaan saanut lehtiäkään kuin jalkapallojunnujen järjestämien paperinkeräystalkoiden kautta.

Tiedätkö muuten, mikä on teidän korkeasti oppineiden kirjastotieteilijöiden kohtalo, jos päädytte töihin tällaisiin pieniin kyliin? Tai tiedäthän varmaan. Kerron silti. Ei, ei se ole banaanien kuoriminen orankeille ja yläasteiden tettiläisille eikä kirjapinojen lapiominen hyllyihin eikä edes korruptoiduksi päätyminen BTJ Kirjastopalvelun runsain lahjuksin.

Te pääsette vastaamaan koko kylän kyldyyritoimesta ja pitämään ylistyspuheita jokaisessa käpylehmänäyttelyn avajaisjuhlassa (ja siinä sivussa järjestämään ne juhlat). Pääsette toimimaan erotuomarina toisiaan nokitteleville kyldyyriyhdistyksille, kun ne varaavat kunnan tiloja omiin rientoihinsa. Valtaakin saatte maistaa ja itse asiassa ahmia sitä närästykseen saakka, jos ette ole syntymässä saaneet riittävästi Napoleon-geenejä. Pääsette kunnan johtoryhmään ja lautakunnan esittelijäksi. Pääsette mukaan laatimaan kunnan eKäpyKylä20xx-strategiaa ja saatte kirjoittaa siihen kulttuuritoimen osuuden. Rehtori pyytää teitä kirjoittamaan siihen myös koulutoimesta, mutta siitä voisitte kieltäytyä muuten mutta kun se rehtori kuitenkin suoltaa pelkkää puppua.

Olette mukana jakamassa rahaa. Tai niukkuutta ainakin, ja kielteisten päätösten kohdalla päätöksen tiedoksisaaja katsoo valitusosoitteen sijasta ensiksi teidän puhelinnumeronne. Pääsette matkamessuille hankkimaan kävijöitä kylän tuulimyllystä ja kahdesta lahosta aitasta koostuvaan kotiseutumuseoon (voitte saada edustusasuksi nuorisoseuralta lainatun 70-luvulla kudotun kivan, pari numeroa epäsopivan kansallispuvunkin).

Jos on tuuria, saatte toimialajohtajana vahvan peukalonne alle myös kylän liikuntatoimen. Siellä työväen ja porvariston urheiluseurat tappelevat jokaisesta kenttä- ja salivuorominuutista ja kun ne tappeluun keskittyessään unohtavat harjoitella ja putoavat kahdessa kaudessa kaksi divisioonaa, olette te syylliset, koska ette järjestäneet heille vuoroja.

Mutta vakavasti ottaen. Ilman teitä kylät kuolisivat henkiseen anemiaan ja henkiset riennot joko ulkoistettaisiin isoihin kaupunkeihin tai rappeutuisivat Gigantista haettujen kotiteattereiden tarjontaan. Ilman teitä menisi monen yhdistyksen toimihenkilön sormi suuhun arkipäivän asioissa, vaikka rahaa ei olisi heille jaossa senttiäkään. Joten iso arvostus asiakasnäkökulmasta teille.

Montako teitä muuten on siellä Viialan kirjastossa hommissa? Ovatko kuntaliitospuheet tuoneet mitään toivoa tilanteen paranemisesta vai peräti päinvastoin? Ja jos utelin liikaa tai diskurssi oli liian poliittinen, niin unohda koko juttu.

Jenni kirjoitti...

Enhän MIE... olen Viialan kirjastossa vain vakituisena Asiakkaana! Kiitos eloisasta kommentista, yhdyn ajatuksiisi naureskellen.

Jenni kirjoitti...

Vielä sananen kuntaliitoksesta: Toijala vetäytyi liitosta ja koska Viialalla ja Valkeakoskella ei ole yhteistä rajaa niin tilanne on ydinjäässä. Tällä hetkellä näyttäisi kirjastojen suhteen siltä, että matokuurille joutuneet Viiala ja Toijala perustavat yhteisen kirjastonhoitajan toimen. Hyvä ratkaisu, etenkin, jos saadaan ihmisparka tekemään 16 tunnin työpäivää minimipalkalla...

Hyvärinen J. kirjoitti...

Näinhän se on. Toijala vetäytyi hommasta ensimmäisen kerran joskus 90-luvun alussa neuvoa antavalla kuntalaisäänestyksellä. Oli silloin olevinaan muka varakkaampi kunta. Näissä viimeisissä kahinoissa Valkeakoski antoi rukkaset, kun ei halunnut ottaa muiden velkoja hoitoonsa.

Jos jaettu kirjastonhoitaja tosiaan meinataan löytää, niin siihen tarvitaankin vähintään superspiderbatman. Tai todennäköisemmin -woman.

Joko kiiluvasilmäiset metsästäjät liikkuvat vii(d)a(kko)lan poluilla? Toverillinen neuvo: älä koskaan jätä katsomatta taaksesi äläkä puhu yykooällää tai uudeekoota, jos joku tuntematon on paikalla. Jos joku Niistä heittää Siwan kassajonossa syötiksi sanan "indeksointi", vastaa paikallisen kohteliaisuuden vaatimalla tavalla tyynesti: "Häh?" Hanki tuulipuku ja teetä permanentti. Käy Mottalassa ja kebabilla. Muuten et voi tietää olevasi turvassa Niiltä. Me, netissä pummilla hengaileva yleisö, haluamme lukea blogia emmekä viranhaltijapäätöksiä.