Jargonautti

Olen seurannut mielenkiinnolla Viialan uuden kunnankirjaston hartaasti (kolmisenkymmentä vuotta) odotettua rakentamista. Nyt mukavalle, valoisalle tontille, nuorten lehmusten keskelle, on kohonnut kutsuvannäköinen rakennus, joka oikein natisee tuoreuttaan.

Suuri pettymys sen sijaan oli lukea lauantain Aamulehdestä, että uusi rakennus ei uusi rakenteita: minimiin supistetut aukioloajat eivät pitene, [koska] uutta henkilökuntaa ei voida palkata, todennäköisesti myös kalusto- ja aineistohankinnat ovat jäissä. Sen sijaan uusi kirjasto palvelee ainakin kunnanvaltuuston ja evakossa olevan koululuokan väliaikaisena sijoituspaikkana. Varsinainen Pyrrhoksen voitto Viialan kulttuuritoimelle!

Sen sijaan, että nyt uuvuttaisin armaat lukijat kirjastojargonilla ja luennoisin Indeksoinnista, YyKooÄllästä, YSAsta sun muusta luettelen nopeasti ja murikkaseulamenetelmällä, mitä kaikkea Ainakin vaaditaan, että kirjasto voisi toimia. Kirjastorakennus tarjoaa peruslähtökohdat kirjaston toiminnalle: palvelujen järjestämiseksi tarvitaan aina tarkoituksenmukainen tila. Siksi kirjastoja ei enää pyöritetä varakkaiden porvarisrouvien kartanon itäsiivessä.

Tila ja kirjat eivät kuitenkaan tee kirjastoa. Eikä riitä, että lainaus- ja palautustiskillä on opetettu oranki ja hyllyttämisestä huolehtii yläasteen TETtiläiset, tai toimettomuuten kyllästyneet, mukavaa ja yleishyödyllistä harrastusta kaipaavat porvarisrouvat - eikös tämän tasoinen osaaminen usein liitetä meihin kirjastonhoitajiin ja kirjastovirkailijoihin? Ihan ensin on arvioitava, mitä teoksia lainataan ja mitä teoksia taas ei kannata hankkia. Tee se itse: pihakalusteet ja huvimajat, Rakastele hellästi, Laila Hietamiehen koko tuotanto ja Taunuksen korjausopas saattavat koko ajan lainassa. Sen sijaan George Herrimanin Krazy Kat -sarjakuvan suhde 1900-luvun alun avantgardistisiin ilmiöihin: eli Krazy Konnektions: eli dada, formalismi, Krazy Kat ja muutama muu jutska ei ole.

Sitten on hankittava iso kasa kirjoja ja lehtiä: otettava selvää mistä ostetaan, ja mitä ostetaan - ja molempiin tarvitaan näkemystä ajan informaatiovirroista tieto- ja kaunokirjallisuuden sarjalla. Muun muassa. Sitten kirjavuori on saatettava sellaiseen kuntoon, että sitä voidaan lainata (muovituksesta luettelointiin) ja lapioitava kirjat sopiviin kasoihin niin, että kirjastonkävijä löytää sen tiedon, mitä etsii. Eikä niitä verkkoresursseja (INTTERNETTIIN kätkettyjä kirjoja, dokumentteja sun muita) saa pyydystettyä onkivavalla, ei edes rapumerralla, vaan tarvitaan hiukan monimutkaisempaa teknolokiaa: tietokoneita ja järjestelmiä. Ja jokusia tyyppejä, jotka ymmärtävät niiden perään.

Kun tämän lisäksi kirjastojen olisi myös komminkoitava muiden instituutioiden, kuten muiden kirjastojen ja oppilaitosten ja kanssa, menee jo taitavimmaltakin orangilta sormi suuhun.

Mitä tällä rautalangan vääntelyllä yritän saavuttaa? Yritän sanoa, että kunnan päättäjien on syytä pian kokoontua uuteen kirjastorakennukseen pohtimaan, halutaanko Viialassa saattaa kirjasto uudelle vuosituhannelle niin, että kirjasto toteuttaisi Kirjastostrategia 2010:n tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikkaa, toimisi pedagogisena instituutiona ja lisäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa tarjotessaan elämyksiä ja tietoa henkilön varallisuuteen, sukupuoleen, ikään ja etniseen identiteettiin katsomatta. Puitteet eivät riitä. Pieni henkilökunta työskentelee jo jaksamisen rajalla. Tarvitaan lihaksia luurangon päälle, ja lisää käsipareja kuokan varteen.