Ulkona on päänhalkaisukeli. Inhottava sumu velloo vesikalvon peittämän jään päällä. Yritän lähteä kotikojootin kanssa lenkille, mutta astun heti rapun jälkeen syvään lätäkköön ja kastelen kenkäni. Tulemme epäyksimielisesti siihen tulokseen, että koska sää on suoraan Lentävän Hollantilaisen lavasteista, jäämme kotiin ja katselemme maisemia televisiosta. Kynttilät levittävät himmeää valokehää ja pitävät talven kaikkein masentavimpia henkiä poissa. Televisiossa jollakin etäisellä saarella asuvat tyypit hyppivät tornista liaanit nilkoissa, epämukavissa penissuojissaan. Kyllä penissuoja varmaan kuitenkin toppahousut ja haisaappaat voittaa.
Amazoninlilja kukkii, seuraavaksi se varmaan menettää elämänhalunsa ja lakastuu. Ja kuolee. Olen alkanut oppia, että huonekasvieni kukkiminen on niiden viimeinen hätähuuto, kun ruukku puristaa juuria kuin peukaloruuvi, multa on ravintoarvoltaan kahvinporojen luokkaa ja kylmä raanavesiannos tulee liian harvoin. Kotikojootti ottaa pötkötysasennon ja huokaisee vavahdellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti