tiistaina, joulukuuta 07, 2004

Huokaus

Arvostettu oppinut henkilö O lukee graduani. Yritän nähdä, mitä O:n tiheään kirjoitetuissa muistiinpanopapereissa lukee. Hän kumartuu paperin ylle ja kohottelee kulmakarvojaan tavalla, joka saa antiperspirantin huutamaan armoa. Puristan laukun kahvaa ja yritän rentoutua, vasemman jalkapohjan pienet lihakset menevät kramppiin.

Vastaanoton jälkeen olo on kuin kaupan hedelmämuovipussilla. Litteä, kevyt, rypistynyt, tyhjä.

Tajuan vasta tunnin päästä, kuinka helpottavaa palaute oli. Huolimattomuusvirheitä, translitteroinnin yhdenmukaistaminen, yksi uusi lähdekirja. Otan kahviossa povitaskusta ihan pienen viirin ja heilutan sitä vähän. Saatan valmistua. Joskus.


4 kommenttia:

Kleo kirjoitti...

Tsemppiä! Kannattaa kohta hankkia isompi viiri ;)

Sedis kirjoitti...

No nyt se sitten pullahti. Onko ikävä?

Jenni kirjoitti...

Etukäteinen ikävä on , esitarkastukseen esikoiseni jätän tammikuussa, tämä oli siis esiesitarkastus. EI! En ole neuroottinen. Minulla on jo medium-viiri. Ja pieni pullo alkoholitonta shampanjaa. 86 sivua. Koko joululoma tulee olemaan loman irvikuva.

tikru kirjoitti...

Onnittelut, oma G jätettiin jo lokakuussa, uudelleenarviontia odotellessa.. saa uuden merkitysen "gradua vaille valmis"