perjantaina, joulukuuta 03, 2004

Pelastaja

Herään ovikellon ja koiranhaukun yhdistelmämeteliin joskus aamupäivällä ja vedän tuhkimo-ennen-muodonmuutosta -lookkini päälle villapaidan. Ovella on strategisesti minun ja auringon väliin itsensä tällännyt arkkienkeli Mikael, jolla on häikäisevä sädekehä, Postin oranssi puku, ultramodernit aurinkolasit ja hyvin suuri paketti:

-Onpa ihanaa, kun joku tulee joskus avaamaan oven, kun me soitellaan ovikelloa! Sanoo Mikael ja kaivaa ilmeisesti kolmannella kädellään tai mahdollisesti siivenkärjellä pakkasessa toimivan mustekynän kuittausta varten.

Suljettuani oven, päätän ensi tilassa kirjoittaa pitkän ja polveilevan rakkaudentunnustuksen postinkantajille ja valtion rautateiden konduktööreille.

2 kommenttia:

Eowyn kirjoitti...

Hei, toi sama arkkienkeli käy joskus munkin oveni takana! :) Muutaman kerran on ihan hävettänyt, kun olen mennyt tukka pystyssä ja muutenkin pelottavan näköisenä avaamaan...

Sedis kirjoitti...

Markus Nummen esikoiselokuvassa Hyväntekijät on vastaava kohtaus. Posteljooni on tietysti hieman kömpelö Peter Franzén.