Olen ajatellut (taas) lopettaa lihan syömisen. Ajatus kierähti auki, kun uutisissa nätettiin Turun kirjaston kaivauksissa löydettyä sian luurankoa. Kyseessä oli pieni, alkukantainen emakko, mahdollisesti villisikamaisen karvainen, joka oli kenties tehnyt pesän ja porsinut sinne. Tai sitten porsaat olivat vielä sen kohdussa - mene tiedä ja lieneekö sillä väliä.
Pieni alkukantainen emakko. Karvainen possunaaras, joka tekee pesän, jonne synnyttää porsaat. Keskiaikainen otus, joka vaeltelee Turun pihoilla, karvaisena ja tiineenä, öhkien ja röhkien ja ehkä puhahdellen, etsiskellen sopivaa, turvallista pesäpaikkaa.
Voi jee.
Tuotantoeläimestä on tullut historiallinen persoona, niinkuin se olisi esiintynyt Kaari Utrion kirjassa. Miten sellaisen pakaraa voi haukata hyvällä mielellä, tuntematta jonkinlaisia perverssejä puistatuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti