perjantaina, joulukuuta 10, 2004

Myyttinen Pohjola

Jos olen nukkumaan käydessäni todella surullinen tai vihainen, alan lohduttautua ajatuksella täydellisestä elämänmuutoksesta, joka alkaa aina uhmakkaalla muutolla Koilliskairaan.

A) Painostan isovanhemmat lohkaisemaan reilun tontin jokivarresta, jonkin kuvauksellisen vaaran etelärinteestä.

B) Rakennan hirsitalon keskelle männikköä. Isoista, pieniruutuisita ikkuinoista näkyy Metsää, eikä mitään likaista ja lumetonta pyörätietä, jota kellon tarkkuudella mittailee samat hirveässä kännissä könyävät paikallisjulkkikset. Joita en ole oppinut vieläkään rakastamaan.

C) Näen itseni ja moottorisahan harventamassa ihanaa palstaani. vehnänvaalea ja pullapitkonpaksu lettini yltää ruumiillisen työn kiinteyttämille pakaroilleni. Teen puista pilkkeitä täydellisellä fiskarsin halkausukirveellä ja syydän ne valtavaan vuolukiviuuniini. Uunin edessä lojuu kaksi pienen karhun kokoista alaskanmalamuuttia, joilla on perusteellinen koulutus ja jotka palvovat minua kuin epäjumalaa. Uunin pankolla lojuu vähintään neljä pienen ilveksen kokoista norjalaista metsäkissaa jotka eivät ikinä karkaa kotoa.

D) Käyn kerran viikossa kylillä Landcruiserillani ja sitten palaan Kotiin ja elän rauhassa ja raivokkaat alaskanmalamuuttini repivät kuuteen osaan kaikki reviirille eksyvät jehovantodistajat ja huumorimiehet ja sellaiset naisihmiset, jotka pyrkivät määräilemään, missä kaappi seisoo ja miten maa makaa.

Perikles sentään.

4 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Joo, teepä niin ja minä muutan siihen lähinaapuriin (kahden kilometrin päähän siis). Sitten voit käydä joskus meillä ryystämässä kahvit ja pullat (pullaa ei ole pakko ryystää), ja minä teillä. Vaihdetaan kuulumiset siitä, missä kärpän jäljet näkyivät silloin viime viikolla ja kuinka televisiosta näkyi tällä viikolla vähän aikaa kakkoskanava!

Sedis kirjoitti...

Kyllä diki näkyy!

Jani kirjoitti...

Eepä nävy terra-digi koilliskairassa ennen kuin ensi jouluna, jos hyvin käy. Satelliitin kautta ehkä jo elokuussa.

Jenni kirjoitti...

...sikäli kun *täällä* osastolla on enää ketään...

Niin sanoattava on, että on äärettömän södeä, kuinka kaksi mieshenkilöä käyttää tilaani keskinäiseen keskusteluun. Kyllä. Juuri niin. Södeä.

Toisekseen mitä vitsin järkee on muutta metsään, jos sitten kuitenkin viettää aikaa telkkarin kanssa. Meinaan vaan että telkkariahan voi katsoa myös lähiössä. Sikäli keskustelu siitä, että näkyykö kakkonen silloin, kun tuulee Neuvostoliiton puolelta vai ei, oli lähempänä tavoittelemaani mielikuvaa elämäntavaasta/laadusta.

Kolmannekseen leivoskelevaan ihmissortimentiin törmääminen on aina mukavaa.