tiistaina, marraskuuta 02, 2004

Täti, ihmisenpuolikas

Isosisko ja Mikko Saari ovat käyneet vuoropuhelua muun muassa kirjastonhoitajien ja leikkikenttäohjaajien tädittelystä. Siteeraan Saarta: "Ennen kaikkea, todellinen kirjastonystävä ei käyttäisi väheksyvän sävyistä 'kirjastontäti'-nimikettä. Minä en sitten isona ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, jota tulee kunnioittaa. Tällainen 'kirjastonystävän' kirjoitus on töykeä loukkaus, joka pistää pahasti vihaiseksi" (Saari, Mikko 2004, URL, käytetty 2.9. 2004).

Tädittelykeskustelun perusoletus on ongelmallinen: tädin käsitettä, tätiyttä ja tädittelyä tarkastellaan VAIN negatiiviseen sävyyn. Tädiksi kutsuminen on väheksyvää, jopa loukkaavaa. Kun Saari närkästyneenä ilmoittaa, ettei hän ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, hän samalla väittää, ettei tädin käsitteeseen mahdu ajatus korkeasta koulutuksesta, tädin asema ei voi olla merkittävä, eikä ammatillisesti arvostettu.

Mielestäni tätiyteen kuitenkin liittyy runsaasti positiivisia arvoja. Täti - perheystävä tai sukulainen - on ennen kaikkea läheinen ihminen, kuten setä, eno, lanko, nato, kyty, serkku, kummi tai käly... Virastoissa ja laitoksissa työskentelevien sedittely ja tädittely etenkin lasten läsnäollessa on MYÖS ollut keino lieventää auktoriteettipelkoa (kuten vaikkapa lääkärikammoa) ja tehdä tiskin takana oleva ihminen helpommaksi lähestyä. Ei ainoastaan vetää matto työtä tekevien ammattilaisten jalkojen alta.

Sen sijaan, että aletaan miettimättä pyyhkimään pois sanakartalta kirjastontäti -tyyppisiä ilmauksia, tulisi myös pohtia ankarasti, miksi tädin käsitteeseen assosioituu määrätynlaisia asioita. Tyttöydestä, tyttöjen asemasta ja tyttöjen kulttuurista keskustellaan jo. Missä hemmetissä ne tätiyden puolustajat kuppaavat?

Ja kun ensi kerralla katsot kirjastossa ympärillesi, niin eikös tiskin takana usein olekin keski-ikäinen nainen. Täti.

9 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Hyvin puhuttu!
Minä todellinen kirjastonystävä kyllä luokittelen kaikki kirjaston tiskin takana huhkivat kirjastontädeiksi, sukupuoleen katsomatta. Jos sanotaan lakimies tai niin miksei kirjastontäti.

Jessamine kirjoitti...

Naulaan kantaan, sanoisin. Minä en lapsilleni kutsu "epämiellyttäviä" (juopuneet, hävyttömyyksiä laukovat jne) ihmisiä tädeiksi, vaan niitä, joihin haluan lapsen yhdistävän positiivisia mielikuvia. Kirjastontäti, lääkäritäti, naapurintäti; kaikki ihmisiä, joihin haluan lapseni luottavan. Jopa itse olen alkanut hyväksymään itsestäni nimityksen täti, jota ei voi välttää, kun ystävissä on lapsiperheitä. Vaikken todellakaan ole vielä täti-ikäinen. =)
Minulle "täti" on kohtelias tai vähintäänkin ystävällinen nimike, eikä se missään nimessä viestitä väheksyntää.

Veera kirjoitti...

Sanopa muuta!

Minun ammatti-identiteettini ja -ylpeyteni ei ole kiinni siitä täditelläänkö kirjastoväkeä eli ei.

Mutta jollakin tapaa on kohdallaan opettavaista, että herneet "tädistä" nenäänsä imaisee mies. Nostetaanko seuraavaksi meteli kaikista "nais"-alkuisista määreistä?

t. Keski-ikäistyvä kirjastontäti, joka ei korkeakoulutettuna tietopalveluammattilaisena kuitenkaan löydy juuri koskaan tiskin takaa

Jenni kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Joskus tuntuu, että asioista keskustellaan niiden vierestä ja unohdetaan, mikä perusongelma on: naisvaltaisten ammattien aliarvostus, jota ei korjata vaihtamalla virallisia tai epävirallisia nimityksiä vaan parantamalla naisten asemaa. Ja lopettamalla myös väheksyvä suhtautuminen itseen. Olkaa tätiydestänne ylpeitä! Painakaa täti t-paitoja!

Jessamine kirjoitti...

En voinut olla jatkamatta aiheesta omassa blogissani. Käykää kommentoimassa. =)

Mikko Saari kirjoitti...

Kun ette ole ilmeisestikään lukeneet blogissani julkaisemaani vastinettani Jemorylle, laitetaanpa se tännekin:


Ja joo, ei minulla mitään tätejä vastaan ole. "Kun Saari närkästyneenä ilmoittaa, ettei hän ole mikään täti, vaan korkeasti koulutettu ammattilainen, hän samalla väittää, ettei tädin käsitteeseen mahdu ajatus korkeasta koulutuksesta, tädin asema ei voi olla merkittävä, eikä ammatillisesti arvostettu." - niin no, minun mielestäni kaikkien (naispuolisten) kirjaston työntekijöiden kutsuminen yhteisellä nimikkeellä kirjastotäti on vähättelevää. On kirjastotäti tietysti kivempi kuin vaikkapa sosiaalitantta, mutta jossain mielessä kyllä samaa sarjaa.

Riippuu tietysti siitä miten sitä käyttää. Lapsille kirjastotäti on toki mainio nimike, jossa täti-sanan positiiviset mielleyhtymät nousevat pintaan kivasti. Mikäpä siinä. Mutta jos kirjaston työntekijät ovat aikuiselle asiakkaalle vain kirjastotätejä, ollaan minun mielestäni vähän hukassa. (Eikä se Hännikäisenkaan kirjastotäti heitto nyt niin paha ollut, vaan korostui kirjoituksen muuten nostattaman närkästyksen ohessa.)

"Ja kun ensi kerralla katsot kirjastossa ympärillesi, niin eikös tiskin takana usein olekin keski-ikäinen nainen. Täti." Tällaisen mielikuvan vahvistaminen onkin paras tapa saada myös miehet kiinnostumaan alasta ja informaatiotutkimusta opiskeltuaan valitsemaan kirjastot yritysmaailman sijasta. Lisää sedittelyä kirjastoihin!


Enkä muuten ymmärrä, miksi en saisi kommentoida asiaa, vaikka mies olenkin. Kirjastonhoitaja minustakin tulee. Vaimoni, muuten, tuleva kirjastonhoitaja hänkin, jakaa näkemykseni näistä asioista. Että on niitä naisiakin, jotka eivät tädittelyä arvosta. Jennin kommenttiin liittyen: eikö keskustelu nimityksistä ole juuri alan arvostukseen liittyvää keskustelua?

"herneet "tädistä" nenäänsä imaisee mies" - ja koko metakkahan ei missään nimessä liittynyt koko tädittelyyn, vaan Timo Hännikäisen kirjastoja halveksuvaan kirjoitukseen - se puoli on tässä vaiheessa keskustelua unohtunut tyystin. Tuskin kukaan on sentään samaa mieltä Hännikäisen kanssa, jonka mielestä kirjastonhoitajien tulisi nousta kapinaan ja särkeä lainausautomaatit, jotka vievät kirjastonhoitajien työt...

Tarkoituksemme oli muuten teettää tässä joskus "kirjastonsetä" ja "kirjastontäti" -paidat ja käyttää niitä ironisissa yhteyksissä.

Jenni kirjoitti...

Kiitos vastineesta! Lisää tällaista keskustelua! Tietenkin ammattinimikkeeni (ammattinimikkeesi) on "kirjastonhoitaja", jota suosittelen käyttämään ainakin virallisissa yhteyksissä. Se, että kirjastojen työvoimasta suuri osa on keski-ikäisiä ja naisia on silkka fakta. Kuten myös opettajakunnastamme. On hirveän valitettavaa, mikäli se pelottelee nuoret miehet pois yleisistä kirjastoista.

Juttuni perustui ajatukseen, että nimikkeen tai nimityksen vaihtaminen ei korjaa itse ongelmaa. Esimerkiksi rasististen nimitysten häviäminen puhekielestä ja sanomalehtikirjoittelusta ei ole vähentänyt rasismia Suomessa, vaan tehnyt sen näennäisen huomaamattomaksi (tämä on oletus, eikä perustu tutkittuun tietoon).

Muuten, mikäli aloitatte kirjastontäti ja setä -paitojen massatuotannon, tilaan heti yhden kumpiakin:)

J & K kirjoitti...

Voihan villiintyneet villahousut! Sama kai se on olemmeko kirjastotätejä tai informaatikoita tai "information media specialisteja" . Merkittävää on kuinka siellä tiskin takana tai työhuoneessa toimimme. Kiltteydellä ja nöyryydellä ei arvostusta kirjastohenkilöille saada, joten parin opintoviikon kurssi "Kuinka muutun kiukkuiseksi keski-ikäiseksi kirjastotädiksi (-sedäksi)" liitettävä opinto-ohjelmaan Tampereella.

kommentoijana isotäti-ikäinen kirjastotäti

antitäti kirjoitti...

Minäkin ehdin tätä kommentoimaan omassa blogissani ennen kuin löysin tänne. Käykääpä kurkkaamassa.

Mukavaa löytää kirjastomielipiteitä myös vähän vapaammilta forumeilta!

reetta