tiedän, mistä "Pienessä Punahilkassa" oikein on kysymys. Metsänvartija on Punahilkan väkivaltainen ex-mies, jolla on lähestymiskielto. Punahilkka joutuu tapaamaan uutta miesystäväänsä, Hukkasen Sutta salaa. Kun hänellä on treffit, hän sanoo menevänsä "mummon" luokse. Näin on meneteltävä, koska metsä on melko pieni. Kukkien poimiminen on samanlainen metafora, kuin sinitaivaalla kiitävät pilvet (sen jälkeen kun piika ja renki ovat langenneet heinäkasaan) tai tunneliin syöksyvä juna. Eksyminen kuvaa hurmioitunutta aktia, jossa Punahilkka tuntee hukanneensa (!) itsensä.
Punahilkan ex-mies kuitenkin epäilee jotain. Miksi Punahilkka vie raivoraittiille mummolleen viiniä, etenkin kun mummolla lääkitys ja hän on jo vuosia asunut kristillissiveellisessä vanhainkodissa, jota hoitaa nunnat?
Ex-mies väijyy Punahilkaa, ryyppää ja kiihdyttää itsensä raivoon, asettuu Susi Hukkasen reitille ja aloittaa käsirysyn tämän kanssa. Puukottaessaan Susi Hukkasta ex dehumanisoi Suden, ja näkee hänet himokkaana petona. Hän kuvittelee pelastavansa sekä Punahilkan että laiminlyödyn mummon.
No, hus siitä H.C. Grimm ja Andersenin veljekset, jättäkää rauhoitetut pedot ja vapaat, itsenäiset naiset rauhaan! Järjestäkää mummo etelän lomalle ja lakkauttakaa inkvisitio! Punahilkka ei ole uhri, joka pitää pelastaa. Punahilkka on subjekti omassa tarinassaan. Ainot lihansyöjät, joilta Punahilkkaa tarvitsee suojella, ovat luonnevikaiset satusedät, joilla on vaalenapunaiset lasit nenällä ja laillinen automaattiase taskussa.
