tiistaina, syyskuuta 14, 2010


Sain tunnustuksen Annalta, kiitos Anna! Merkki tuli juuri sellaisella hetkellä, kun taas kerran mietin, pitäisikö panna pilli pussiin, rukkanen naulaan ja homma pulkkaan. Vanhat suosikit ovat hiljentyneet, blogilistaa en ole enää aikoihin käyttänyt ja koko blogin kosepti on ilmeisesti kulahtanut. Ovatko blogit So Last Season? Ainakin niissä pitäisi olla hirveästi kuvia. Tekstien pitäisi olla ytimekkäitä. Blogilla pitäisi olla linja. Ja Jemory on tunnetusti ollut tekstipainotteinen, sen ydin on ollut huokoinen ja hatara ja linja sellaine vapaalla kädellä tehty söherö, juokseva koira vihkon reunassa.

On muodikasta aika ajoin miettiä, lopettaako kirjoittamisen ja odottaa kommenttien tulvaa.

No, joka tapauksessa, nyt pitäisi paljastaa seitsemän asiaa.


1) Haluaisin antaa kaikki tavarani pois ja maata tyhjässä huoneessa tupakkaa polttaen ja teetä juoden, mutta aina kun yritän, tavara yllättää jollakin muistolla tai tarinalla. Melkein kaikella on merkitys, ja jos tavarat antaa pois, antaa samalla pois muistonsa. Jos kartion muotoinen, punainen lamppu lähtee, muistanko enää sitä päivää Forssan picnicissä? Ehkä tavarat pitäisi vaihtaa tatuoinneiksi.


2) Seuraava tatuointini on jo suunnitteilla. Haluan olla tatuoitu kääkkä, jonka käsivarret ovat kuin black horsen kalsarikuosia ja jonka ryppyisessä vatsanahassa olisi juuri erottuvia kuvia. Rypistyneitä kyyhkysiä. Sydän, jonka läpi on työnnetty veitsi.


3) Vanheneminen on miellyttävää. Odotan innolla sitä, kun voi olla ryppyinen ja viis veisata Doven kampanjoista ja kosmetiikasta. Ennen muinoin kääkät pukeutuivat muodottomaan mekkoon ja panivat huivin päähän välttääkseen turhan kampautumisen. Nykyisin he eivät enää uskalla näyttää siltä, että olisivat menettäneet kimmoisuutensa, hedelmällisyytensä. Ukkoikäiset juoksevat maratoneja. Mummot syövät hormoneja hautaan asti. Olen mielissäni, kun pääsen eroon kuukautisista ja seksikkäistä alusvaatteista. Sikäli kyllä aion olla epäkonservatiivinen, että luultavasti käytän vanhana naisena farkkuja ja bändipaitoja.


4) Kosmetiikasta pitäisi luopua ja kemikaaleista muutenkin. Inhoan syvästi tuhruisia meikkipusseja, eltaantuneita huulipunia ja töhkäisiä mascaroita. Meikkipussin pitää olla pieni ja siisti. Sieltä löytyy mascara, eyeliner, huulipuna, värivoide, deodorantti, vital-rasia, palashampoo ja hiuksiin jätettävä hoitoaine, pinsetit, hammasharja, hammaslankaa ja höylä. Erityisesti inhoan suihkugeelejä. Ihmiset luulevat tarvitsevansa suihkugeelejä. Eivät he tarvitse. Pala marseille-saippuaa riittää ihan hyvin. Apropos, saippuapalashampoo on ässä tuote: ei muovipakkauksia, on riittoisa ja tukka tuntuu ihanalta! Pitäisi myös ostaa suolaa, jota voi käyttää kuorimavoiteena saunan jälkeen.


5) Ihmiset eivät myöskään tarvitse ainakaan televisiotasoa, päiväpeittoa eikä heidän muutenkaan kannattaisi liikaa pingottaa siivoamisen kanssa. Jos mattoja ei ole liikaa, voi siivoamisen hoitaa mopilla. Pölynimurihan nyt on ihan kaamea laite: mylvivä ja haiseva vehje, joka vie turhaan tilaa siivouskomerosta. Ja jos siivous hoidetaan moppisetillä ja yhdellä, ekologisella puhdistusaineella sekä parilla mikrokuituliinalla, voi siivouskomeron muuttaa vaikkapa meditointitilaksi. Luulen, että ihmiset olisivat paljon iloisempia, jos he voisivat siivouskomeron sijaan avata kerran viikossa meditointitilan oven.


6) Asuntojen avaruus on myös yliarvostettua. Pienet, toimivat huoneet ovat mukavia ja kodikkaita. Kuka haluaa asua kaikuvassa, kiiltävässä hallissa? Voiko valkoiselle sohvalle käpertyä mukavasti ja nuhjata peitonmutkass?

7) Unelmieni talo on hirsinen mummonmökki. Jos tilaa olisi enemmän, haluaisin takan, jonka edessä olisi iso nahkasohva ja lampaantaljoja. 

11 kommenttia:

Reeta kirjoitti...

"Pölynimurihan nyt on ihan kaamea laite: mylvivä ja haiseva vehje..." Tämä kohta jotenkin lämmitti mieltäni, koska olen ihan samaa mieltä imureista!

Viiu kirjoitti...

koska pidän kovasti tavastasi ilmaista asioita, löytyy blogistani sinulle toinenkin blogipalkinto :)

Markka kirjoitti...

Älä ihmeessä lopeta blogin kirjoittamista äläkä aloita tupakointia.

Jos kaikki muistoja tuovat tavarat tatuoitaisiin nahkoihimme ennen kuin ne heitetään menemään - siis tavarat - meidän pitäisi alkaa lihottamaan itseämme huimaa vauhtia. Toisaalta sen siivouskomeron voisi pyhittää niille romuillekin.

rhebok kirjoitti...

Voisiko tavaran dokumentoida ihan valokuviksi, tatuointien sijaan?

Suvi kirjoitti...

Ei saa lopettaa! On meitäkin jotka rakastavat lukea, kuvia näkee telkkarista. Osaat kirjoittaa ja sulla ihana oma tyylisi, ja tykkään kovin kun jaat sitä meille muille! :)

Jenni kirjoitti...

<3 Kommenttien tulva <3

anna kirjoitti...

Minusta on ihana jos blogissa ei ole yhtä tyyliä vaan aina saa yllätyksiä uusista aiheista ja ajatuksista :)

jospa kirjoitti...

Kerran viikossa??? Kuulostaa juuri yhtä ulkoavaruudelliselta kun se, että vessa pestään normaalisti kahdesti viikossa...

Meillä on muuten uusi imuri, joka ei mylvi, ja jota käytellessä voi oikeasti kuunnella musiikkia. Se ei ole merkittävästi tihentänyt käyttökertoja, koska en ole siisti ihminen (vaikkakin naimisissa sellaisen kanssa).

Minna kirjoitti...

Älä lopeta.

Löysin sinut Annan kautta ja tykkään stailistasi. Se mitään stailittomuutta oo!

Norppa, Noora kirjoitti...

Jo tämän takia tänne kannatti tulla! :)

Norppa, Noora kirjoitti...

1) Kun tavara on lähtenyt, sitä ei enää kaipaa. Ehdotin myös joskus jollekin, että kaikista niistä "Muisto-tavaroista" voisi ottaa kuvan, ja tehdä albumin, ja sitä selaillessa muistaisi että "ai kauheeta, näiden farkkujen aikaan mä asuin sen puutalon yläkerrassa" yms. mutta sain kauhistuneen vastauksen että "niistä kuvistahan sitten muistaisi ettei niitä tavaroita enää ole!" :) Joten ilmeisesti tämänkin kanssa toimii siunauksellinen unohdus.
Olen itse maailman huonoin laittamaan tavaroita pois. Vanhoja teatterilippuja yms. ei voi laittaa pois koska niistä muistaa sen esityksen ja seurueen ja ruuan missä oltiin syömässä..ja..ja..

Inhoan pölynimuria. Ja siivouskomerostakin päällimmäinen ajatus, on että kun sen avaa, sieltä kaatuu jotakin syliin. Mutta imuria en käytä. Se haisee, osuu tavaroihin, johto jää kiinni joka kulmaan, eikä sillä tule edes puhdasta. Mikrokuituliina on hiljainen ja mopin kanssa heiluessa tulee jotenkin niin nostalgisen tehokas olo. (valitettavan harvoin tietysti)