lauantaina, elokuuta 14, 2010

Tie valitsi minut

Olen kuin Dag Hammarsköld. Tie valitsi minut, ja minun osani on kiittää. Se ei ole aina ollut helppoa, siis kiittäminen. Koska tie ei kaikin osin ole ollut toiveitteni mukainen. Mutta olen varma siitä, että jokaisen ihmisen on rakastettava kohtaloaan, olipa se millainen tahansa. Ja jos hän sen tekee, jos hän rakastaa kohtaloaan, hän tulee ymmärtämään elämän ja kuoleman, taivaan ja maan. Näin uskon. Mutta eihän se estä minua marisemasta aina välillä.

Näin sanoo viisas Kirsti Ellilä. Täällä.

5 kommenttia:

Norppa, Noora kirjoitti...

Viisasta.

Jenni kirjoitti...

Hieno ajatus ja hymyilettävä loppu.

Norppa, Noora kirjoitti...

Nimenomaan. Joskus pitää marista, joskus taas pitää lopettaa marina. Hymyilevät loput voivat saada hymyilemään usein ja pitkään.

anna kirjoitti...

Asiasta toiseen, laitoin juuri omaan blogiini sinulle Tunnustuksen. Olet varmaan saanut niitä jo lukuisia eikä meemit välttämättä kiinnosta, joten ei velvollisuuksia. Kiitos kaunis kuitenkin blogistasi.
Anna http://takkijatorkkupeitto.blogspot.com/

Jenni kirjoitti...

Anna, juuri, kun mietin, hautaanko koko projektin! Kiitos tunnustuksesta! Palaan asiaan myöhemmin:)