Synnöve, sua lemmin!

Rakasta uutta pyörääni, aniiliinipunaista Synnöveä. Se on toiveiden matkakumppani: turvallinen ja vakaa. Kesäpyörääni, sulavaan matkacrescent Penaan verrattuna Synnöven kyydissä istutaan ylväästi, kuin valtaistuimella, kädet leveillä kahvoilla leväten, pää pystyssä suoran niskan päällä. Penalla pääsee mukavan vauhdikkaasti paikasta toiseen, mutta Synnövellä matkanteko on puhdasta polkupyöiräilyn zeniä, tyhjyyttä, hitautta ja matkaa ilman päämäärää. Perillä ollaan kuitenkin apostolin kyytiin verrattuna huomattavan joutuisasti, minkä lisäksi tervehdin ilolla etukorin tarjoamia kuljetusmahdollisuuksia.

Odotan jo kesää. Odotan myös tietoa lomakertymästäni, minkä jälkeen muovailen lomasta joitakin mukavia pötkylöitä kesään, syksyyn, talveen... Toivon, että voisin viettää aikaa Pohjoisessa ukin kanssa ja että keksisimme yhdessä jotakin leppoisaa tekemistä. Jostakin syystä näen silmissäni eräänalisen köyhän kirjastonhoitajan road-movien, jonka keskiössä on ukki, toyota, allekirjoittanut ja kesäinen Pohjois-Suomi. Kainuun runoviikot, kenties?

Lähden nyt Synnöven kanssa kauppaan. Koetan etsiä tiskistä jotakin hyvää kalaa Loppiaseksi, koska kana tökkii taas. Eläimen syöminen ei sinänsä kiusaa minua, mutta ne sanoinkuvaamattomat olosuhteet ja kuljetusten hävikki -- kuvitella, että arviolta 250 000 kaksikiloista lintua vuodessa kuolee pelkästään matkalla kanalasta teurastamoon. Pohdiskelin taas, olisiko minusta kasvattamaan omat kanani? Olisiko minusta syömään kasvattamiani lintuja ja possuja? Haluaisin olla sellainen ihminen, en vässykkä, joka ostaa lihat tunnistamattomaksi suikaloituina ja marinoituina. Tiesittehän mistä se suikalemössö tehdään? Niistä linnuista, jotka ovat muuten ruhjoutuneet myyntikelvottomaan kuntoon.

No kalan saan hengiltä. Ehkä sitten ostan sitä. Ja ohraryynejä. Niitä kohtaan en tunne myötätuntoa.

Edit: Kävin juuri Synnöven kanssa kaupassa. Asettaessani ostoksiani etukoriin ja pyöräillessäni ryhdikkäästi rantatietä kotiin olin selvästi kosketuksissa sisäiseen rouvuuteeni. Johtuiko se aavistuksen takakenosta ajoasennosta ja juhlavasta talvisäästä? Johtuiko se siitä, että kaukaa menneisyydestä huhuileva metsästäjä-keräilijä -esiäitien perimä ohjasi hankkimaan ravintoa ja kokemaan mielihyvää karttuvista talvivarastoista? Johtuiko se siitä mukavasta lämmöstä, joka säteili pakara- ja reisilihaksista koko vartaloon, tunteesta, jotka autoilijat eivät koe edes penkinlämmittimien avulla? Mene tiedä, mutta tunne oli äärimmäisen tyydyttävä.

Puolipilvistä ja navakkaa

Vuosi 2008 on ollut töyssyinen ja toivon, että 2009 ei olisi niin raskas. Kävimme torilla 2008 uudenvuodenaattona ja se oli tietenkin virhe, ellei erityisesti nauti katsella hvyin päihtyneitä ja räjähteiden kanssa pelleileviä teinejä. Tänä vuonna otimme uutta vuotta vastaan Tampereella. Illan mittaan mm. perustettiin roots-bändi johon pääsin pyykkilaudan soittajaksi. Sain lasillisen cavaa puoliltaöin ja pannullisen kahvia yhdeltä, kahdelta ajoin kotiin Hämeenlinnaan.

Veimme tammikuussa 2008 äidin syntymäpäivämatkalle Barcelonaan, mistä kuvatkin.

Helmikuussa täytin 29 mutta en muistaakseni juhlistanut sitä mitenkään, koska se nyt on aivan yhdentekevä ikä.

En muista maalis-huhtikuusta mitään, mutta hain varmaankin talon sisällä olevaa työpaikkaa ja suunnittelin kirjastonjohtajien neuvottelupäiviä.

Osallistuin toukokuussa melontakurssille ja aloitin kesäkussa sivukirjaston johtajana. Sain kuulla, että alan vuodenvaihteessa johtaa toistakin sivukirjastoa ja hyperventiloin.

Kesällä kävin heilumassa juhannuksena rock n' roll ballissa. Töissä rakensimme kirjastonjohtajien neuvottelupäiviä ja ne pidettiin hyvällä menestyksellä syyskuussa.

Lokakuussa olin niin poikki, että jouduin pitämään pienen sairausloman. Marraskuu ja joulukuu olivat vastoin odotuksia aika mukavia ja valoisia kuukausia. Ostin parvekkeelle valosarjan. Teimme ukkosen kanssa pienen, kodikkaan joulun ja saimme rakkaita vieraita sekä itsenäisyyspäiväksi että pyhien ratoksi (kiitos Saarioisten äidit eväistä, minä olin flunssassa). Ennen joulua mummu joutui sydämen takia sairaalaan, hänelle tehtiin ohitusleikkaus eikä hän herännyt.

Tajusin eilen, että lähetän vast'edes kortit pelkästään ukille ja se tuntui niin valtavan surulliselta.

Kevät? Töitä ainakin riittää. Ylitin muuten viime metreillä budjetin oikein tyylikkäästi ja ajatus kahden kirjaston rouvuudesta ei tunnu enää niin kovin pelottavalta. Yritän järjestää itselleni vapaata, jonka aion viettää Ukin luona. Hoidan orkideaa. Hankin ehkä kissan. Bloggaan.

Yritän olla parempi vaimo, tytär, sisko, täti ja ystävä. Pidän ovet auki kaikille vieraille. En murehdi. Alan kirjoittaa enemmän. Teen useammin kasvisruokaa.

Hyvää uutta vuotta 2009!