12 työpäivää äitiysloman alkuun, eikä puhettakaan siitä, että olisi mitenkään mahdollista himmailla, orientoitua, löysätä, keventää, relata. Kalenterissa on kolme työpajaa, läjä oppisopimusopiskelijan tehtäviä sekä näyttö, työvuorolistojen raivokasta säätämistä a.ka olemattomien mielikuvitushenkilöiden tyhjästä nyhjäämistä, loppujen määrärahojen neuroottista laskemista sekä silmitöntä paniikkituhlausta, yksi radio sekä yksi teosesittely kirjallisuuden verkkopalveluun.
Viimeisen työpäivän, aatonaaton, olen yksin pienemmässä kirjastossamme. Jätän pöydälle avaimet ja suljetun puhelimen. Kirjoitan sähköpostiin poissaoloviestin. Juon glögiä.
* * *
Vauvantarvikkeista puuttuu vielä amme, vaunut ja vauva. Viimeinen on hyvällä mallilla: nukkuu öisin, herää majesteetillisen myöhään, esimerkiksi tänään 11.25. Riehaantuu jalkapohjien kutittelusta, suklaasta ja rokista. Haluaa iltayhdeltätoista hieman seurustella. Tiedän sen, koska liikkeet tuntuvat erittäin selvästi ja jopa näkyvät päällepäin. Juuri tällä hetkellä aamukahvin virkistämä Pikkutoukka Peltoniemi makoilee yläkohdussa, jalat oikealle ja ilmaisee, että odottaja voisi ojentaa selkää, jolloin kohtuun mahtuisi mukavammin. Myös yöllä huonossa asennossa nukkuvaa odottajaa herätellään todella tiukoilla potkusarjoilla. Ainakin ylös suuntautuvat saavat inahtelemaan au-au-au ja kääntämään välittömästi asennon paremmaksi. Sitten molemmat voivat nukkua taas rauhallisesti.
Mummu-to-be oli puikotellut lapselle villatakin, myssyn, lapaset ja sukat sekä hankkinut työkaverinsa tarpeettomaksi käyneen vauvatarvikevaraston aina rintapumpusta ammeen jalkoihin saakka. Opettelin viikonloppuna origamitaitosta ja totesin, että käntystä pilkottaa näillä näkymin harsovaipasta lähinnä nilkat, ranteet ja pää. Pieni riepulainen!
Harjoitussupistukset ovat häipyneet ja on ihanaa päästä taas kävelemään. Nilkat ja sormet turpoavat illalla. Sormukset ovat toistaiseksi lompakossa, ettei niitä tarvitisis silpaista sormesta sivuleikkureilla. Kaikki arvot ovat olleet erinomattaiset. Sokerirasitus ei rasittanut. Lakusta sain erivapauden. Rautaakin on yli oman tarpeen, joten mallikkaasti mennään.
Apropos mahan mallista ja tummasta vauhtiraidasta (pystyraita EI hoikenna) monet ennustavat poikalasta. Emme edelleenkään tiedä, kumpi Kirvinen on, saati piittaa siitä. Tilastollisesti poika olisi meidän suvussa harvinaisempi ja siksi jännä. Tyttö taas vahvistaisi meidän likkapatteria. Olen ihan varma, että Kirvinen on temperamenttinen ja kiltti, osallistuvainen, seurustelevainen, musikaalinen, jäntevä ja hauska. Lisäksi ennustan, että sillä on täydelliset pakarat ja ihastuttavat jalkapohjat ja että se on meidän mielestämme ihmeellinen.
* * *
Keittiöremontti etenee. Laipio on nyt viimeistelty sävyllä "höyry", johon remonttimiehemmekin viimein tottui, vaikka olikin ensin sitä mieltä, että väri on tumma ja likainen. Sain hyviä neuvoja pintakäsittelyyn ja olenkin nyt irroittelemassa kaakeleita lekalla, sekä tihrustamalla värikartasta kavereita höyrylle. Laasti ja barbie? Laasti ja Capri ja Marmeladi? Jaoimme remonttimiehen kanssa mielipiteen siitä, että väreille keksityn nimet ovat pirun naurettavia. Voisin hengailla enemmänkin remonttimiesten kanssa. Tulisin aivan varmasti kivasti juttuun miesvaltaisella alalla.
Vapaapäivän voi niinkin viettää, ja jos en kerran saa kiivetä tikkaille, niin yrittäkää vain tulla lähemmäksi ja ottaa tämä leka pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti