Luonto on järkännyt niin, että ihmisen kokoisella nisäkkäällä on palttiarallaa neljäkymmentä viikkoa aikaa valmistautua fyysisesti ja psyykkisesti jälkeläisen tulemiseen.
Jotkut nousevat heti onnensa kukkulalle pystyttämään valtausviiriä. He alkavat liehua vauvanvaateliikkeissä, keskustelupalstoilla, leipoa ristiäisiin viimeistään viikolla 9 ja ilmoittavat lapsen steinerkouluuun ennen rakenneultraa.
Useimmilla menee vähän kauemmin. Tulee joku kömmähdys ja huomaa, että on kauhuissaan siitä ajatuksesta, että vatsanpeitteen alla uiskentelevalle pikkuiselle sisiliskolle sattuisi jotain. Lukee koulukiusaamisesta ja kiihtyy vanhatestamentilliseen raivoon, vaikka sikiö painaa vajaan kilon. Lukee hesarista, että tutkimusten mukaan kuolevien sotilaiden viimeinen sana on useinmiten "äiti" ja huomaa itkevänsä vuolaasti kädet olemattoman mahan ympärillä. Sillä siellä, kummmun kätkössä on tuleva aikuinen lapseni, jonka työnnän kysymättä kauttani "olemattomasta kuolevaisten maahan" (*
Viisi viikkoa ennen laskettua aikaa kokoan rintapumppua. Oikea käsi on kömpelö ja puutunut, puristusvoima on siitä mennyt ja niveliä särkee. Pumpun osat eivät mene kohdalleen. Laitteessa on suppilo, johon tissi pitää työntää. Joillakin on sähkökäyttöiset pumput, sellaisella lypsää kuulemma näppärästi ja nopeasti, kunhan muistaa välillä leipaista tuotantoyksikköön tummelia. Äkkiä se on vähän liikaa. Niin kuin tamponin käyttö ensimmäisellä kerralla. Hävettävät seksilelut. Avuton inho lääkärissä, kun kokonainen lauma kandeja kutsutaan katsomaan alapäätä.
Alan ulisemaan, etten ole valmis rintapumppuun, muka, vaikka se nyt on vähintä, mihin pitää olla valmis. Valmiiksi vain ei tule, varustautua voi, muttei tulla valmiimmaksi, kuin jo on ja sen pitää riittää. Ukkonen istuu viereen ja taputtelee. Puhuu, kuin hermostuneelle työhevoselle. Melko paljon pitää mennä pahasti pieleen, ettei ihminen pysty huolehtimaan omista jälkeläisistään, mutta vielä pitää tehdä surutyötä, kun tekee omassa ruumiissaan tilan toiselle, antaa elämää, ruokkii, panee oman tarvitsemisen komerossa sille hyllylle, jolle ei enää yllä ilman keittiöjakkaraa.
*) Parrakas madonna -runokokoelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti