keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Havukka-ahon käpertyjä


Ulkona sataa ämmiä äkeet selässä. Hotsitus työmatkapyöräillä on lievästi sanottuna alhainen, ehkä tänään kävelen vain linja-autoasemalle asti ja hankin vihdoin bussikortin. Samalla reissulla voisi hankkia kenkiin ne renkulat, joissa on nastat. Moneen vuoteen en ole kaatuillut* ja nyt siihen on erityisen vähän syytä ryhtyä.

Maha on pinkeä, toispuoleinen. Havukka-ahon käpertyjä onnistuu nurkittamaan itsensä jokseenkin pyöreässä tilassa. Maha alkaa kutakuinkin rintojen alta, tekee jyrkän mutkan, suuntautuu reippaasti suoraan eteen ja jatkuu alas asti. Matalavyötäröiset farkut menisivät jalkaan, mutta painavat ikävästi, joten olen suosiolla siirtynyt äitiysvaateosastolle.

Mahan korkein kohta on aavistuksen navan yläpuolella. Selkäpuolelta ei arvaisi mitään, näytän jokseenkin normaalikokoiselta nais-ihmiseltä. Toistaiseksi selkäpuolelta voi havaita myös vyötärön, mutta kun käännyn sivuttain, paljastuu totuus.

Kuuntelin Huovisen Hamsterit äänikirjana alkusyksystä. Se kokemus tulee nyt mieleen, kun lapioi jogurtin päälle kriikunaomenahilloa, makeaa ja viininpunaista. Makean hillon myötä myös Havukka-ahon käpertyjä alkaa oikomaan itseään. Se on tällä hetkellä noin puolikiloinen, silmäkäs, korvakas, karvanpeittämä lumimies** ja rauhoittuu, kun sille lauleskelee. Ohjelmistossamme on SKDL:n kuoro, virret, Jääkärinmarssi*** ja muutama iskelmä.

Iltamusiikiksi lainasin kirjastosta nipun Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden musiikkia, hyvin tutun kuuloista ja sydämenjumputustahtisena rauhoittavaa. En yhtään ihmettele sitä, että Tatanka lyotaken jälkeläinen, joka tuli rakentamaan Vapriikin "Istuva Härkä" -näyttelyä, löysi kertomansa mukaan saamelaisten parista sukulaisiaan ja kodin. Minä uskon siihen teoriaan, jonka mukaan intiaanikansa on kulkenut mantereelta toiselle Beriginsalmen yli kannasta, hamalla jääkaudella.

*Olen ollut aika kömpelö, itseäni kolhiva, vauhtia liikaa ja motoriikkaa vähemmänlaisesti. Ehkä liikunnan harrastaminen on korjannut tätä puutetta.
**Tai -nainen.
***En tajua, miten suuhuni niin mainiosti sopii tuollaiset Vöyrin lahtareiden renkutukset.

1 kommentti:

lupiini kirjoitti...

Onnea perheenlisäyksestä, tulin lisäämään blogisi suosikkeihin! Meillä asuu Vavukka-ahon öheltäjä, muun muassa se :) En ennen äidiksituloa arvannut, millä hömelöjen lempinimien ryöpsähdyksillä tulisin omaa vauvaani kutsumaan. Puhun myös luontevasti "vaippailusta" ja "tissittelystä" ja saan ansaittua pilkkaa ystäviltäni.