Kirpputorilla keräilen käsiini teräksisiä telineitä keittiöön. Yhteen saa talouspaperirullaan, toiseen lautasia ja kolmanteen purnukoita* ja yhteishinnaksi tulee 7,5€ Peltipurnukoita taloudessamme on runsaahkosti, koska säilyttimien kerääminen on jotenkin mielekkäämpää, kuin silkan romun. 1948 rakennetussa huoneistossamme säilytystilaa on niukasti. Kaikenlaiset kommervenkit on otettu käyttöön.
"Siis mitä? Tarviitsä noita oikeesti johonkin?" kysyy Ukkonen, sillä tietyllä äänensävyllä, johon juuri tänään en viitsi vastata.
Ottaa päähän. Jätän telineet. Kiertelen kirpparia nyrpeänä. Enhän minä tarvitse mitään. Kirpputorilla ei useinkaan kierrellä polttavassa tarpeessa, pikemminkin optimistisessa löytöretkeilijän mielentilassa.
Yhdessä pöydässä on mint-kuntoinen kipsinen lamppu, jokainen tuuma ja gramma puhdasta kitchiä. Tumma paljasrintainen kaunotar nojaa palmunruonkoon raukeana, pöykeässä niinihameessa. Varjostin on vaalenapunavalkoista muovia. Aitoa muovia. Lamppu näyttää käyttämättömältä. Hintaa löytyy 35€. Osoitan lamppua veltosti Ukkoselle, joka innostuu heti ja ilmoittaa, että pätäkkää löytyy.
Siis mitä? Tarviitsä tota oikeasti johonkin?
1 kommentti:
erittain mielenkiintoinen, kiitos
Lähetä kommentti