sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Kirjoilla Linnassa

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Olin eilen kivassa "Kirjoilla Linnassa" kirjallisuustapahtumassa. Teemana oli lastenkirjallisuus, ulkona oli hyisen kylmää ja sateista, mutta paikalla oli silti vain pieni nyrkillinen fanaattisia kirjanrakastajia. Vai johtuiko se kenties aiheesta? Missä olivat lastenkirjallisuusihmiset?

Ihmisiä oli itse asiassa niin vähän, että juontaja, sanataideopettaja Taija Tuominen, saattoi antaa puheenvuorot käyttäen yleisön edustajien etunimeä.

Tapahtumanjärjestäjän työ on kyllä epäkiitollista hommaa, mutta se, mitä yleisömäärässä menetettiin, voitettiin kyllä tunnelmassa. Vuorovaikutus yleisön ja esiintyijien välillä oli mutkatonta. Keskustelua syntyi, kontakteja luotiin, huulta heitettiin. Nukketeatteritaiteilija Hannu Räisä sai Työväen näyttämöiden liitton kultaisen kunniamerkin.

Sovitaanko nyt niin, että kaikki kirjoista ja talkoovoimin rakennetuista tapahtumista pitävät ihmiset osallistuvat niihin ja ottavat aina mukaan vähintään kaksi kaveria.

5 kommenttia:

-R- kirjoitti...

Kiva uus leiska! Pehmeät värit, ja kukat, aah! Tykkään. Harmi ettei häppeninkiin tullut väkeä :/

jospa kirjoitti...

Mäkin tykkään! (leiskasta siis)

Musta tuntuu, että ihmiset, varsinkin nuoret (tää nyt saattaa kyllä olla mun ennakkoluuloakin) ei enää hahmota tilaisuuksia, jotka on oikeesti vaan fyysisesti jossain. Kaikesta pitäis olla joku nettiversio tai pitäis vähintään ilmotella Facebookissa.. esimerkiksi opiskelijat ei enää nykyisin tuu ikinä millekään vierailuluennoille tai elokuvailtoihin, sellasia on ihan turha järjestää jos ei niitä pakota paikalle tai houkuttele jollain super-opintopisteillä.

Tulipas negatiivinen kommentti, hups!

Jenni kirjoitti...

Pehmeästi ja lempeästi kohti kesää:)...

Jospa: voipi olla noin. Ehkä olisi myös hyvä koota perusporukkaa kutsuvierasperiaatteella.

Norppa kirjoitti...

Itse harrastan tuota - "Minua kiinnostaa ja usein otan myös useamman kaverin mukaan". Mutta. Väkisinkin jää paljon kivoja ja kiinnostavia juttuja näkemättä ja kokematta. Tosin paljon kivaakin pääsee näkemään mutta nyt tuli pitkästä aikaa mieleen, että esim. lapsena kirjastossa järjestetyt satutunnit olivat aivan juhlaa. Mutta nyt myöhemmin en ole tainnut olla yhdessäkään kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa, tosin en ole niitä liiemmilti huomannut lähikirjastossani olevankaan. Ihmisten tavoittaminen vaatii jonkin verran resursseja, ja niitä ei aina esim. tiukka budjetteisilla kirjastoilla ole. Lupaan pitää silmäni auki tulevaisuuden tapahtumille. :)

Heli kirjoitti...

Pienen pieni puolustautuva kommentti: mä istuin töissä lauantaina. Harmitti. =(