Gorillat keskuudessamme

Olen huomannut, että vasta täydellisessä, rauhallisessa joutilaisuudessa ihminen alkaa todella havaita asioita. Viimeksi lojuin laiturilla hyvän aikaa katselemassa melontakurssiin valmistautuvia. Varsinkin miesten toiminnan ja oleskelun seuraaminen oli hauskaa -- naisethan puuhasivat jotain jatkuvasti, miehet tarjosivat siis staattisemman kohteen.

1) Alfauros

Kookas mies seisoo keskellä tietä kädet puuskassa ja hallitsee aluetta. Ei epäröi kääntää selkäpuolta muille laumajäsenille. On saanut oman kajakkinsa melontakuntoon, eikä ota aktiivisesti selvää, tarvitseeko joku apua, ei kiusaannu joutilaisuudesta. Reagoi vain melontakussin ohjaajan ilmestymiseen.

2) Alfauroksen hännystelijä

Tulee seisomaan alfauroksen viereen ja ottaa saman rintamasuunnan, mutta on kevyesti kääntynyt alfaurokseen päin. Ei luultavasti menisi yksin seisomaan keskelle aluetta. Reagoi herkemmin muiden kurssilaisten toimintaan.

3) Tarkkailija

Menee reitin sivulle kyykkyyn. Ei ole selin muihin. Näkee tähystyspaikaltaan koko alueen ja reagoi viipymättä paitsi melontakurssin ohjaajaan, myös muiden kurssilaisten tarpeisiin.

Ihmisten lisäksi olen tarkkaillut vesimyyää, joka asuu pitkospuiden luona, eikä pelkää mitään. Liikun usein kameran, muistiinpanovälineiden ja kirjan kanssa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten pitäisi istuskella useammin joutilaina ja havainnoida!

Lopuksi pari makeaa youtube-tutorialia, ekassa muovipusseista tehdään laukku ja toisessa taitetaan huivista kätevä kantoväline. Ei. Ne eivät liity tähän postaukseen mitenkään.



Ja