Pyöräilen useimpina aamuina töihin punaisella Synnövelläni. Tiet ovat kuitenkin viime aikoina olleet vaarallisen liukkaat. Jään kanssa tulee toimeen, mutta vetinen, renkaan alla lierahteleva vetinen loska on todella inhottavaa. Sellaisina aamuina otan bussin ja nautin ihan hirveästi siitä, että voin istuskella mukavasti jonkun kyydissä.
Pikkukaupungissa bussikyytiläiset alkaa äkkiä tunnistaa. Nuori kreikkalainen lääkäri menee keskussairaalalle, psykiatrisella työskentelevä nainen puhuu aina eri ihmisen kanssa koko matkan. Jotkut teinit menevät yläasteelle, toiset amiskaan.
Tänään mietin, miten mukavaa olisi, jos ihmiset pitäisivät autottomia päiviä ja käyttäisivät joukkoliikennettä, että ne harvat bussilinjat saataisiin pidettyä ajossa. Parolasta häipyy kahdesta linjasta toinen, tuskin sitä ikinä aletaan enää liikennöidä.
Poikkesin töiden jälkeen askarteluliikkeeseen. Tila on noin vaatekomeron kokoinen ja siellä on kaikkea. Ostin liimaharsoa, jolla voi silittää kankaita kiinni toisiinsa, sekä ihan uudet, ihanat vesivärit perinteisessä pahvipakkauksessa.
En malttaisi millään blogata, kirjoittaminen sujuu ja himottaisi vähän maalatakin. Aloin lisäksi virkata nystyräpipoa. Ehdin jo kiusata Ukkosta sillä, sanoin, että jos rakastat, käytät sitä. Nystyräpiposta tulee myrkynvihreä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti