perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Kirosana, monta kirosanaa ja yksi Mrs Koivuniemi

Nyt se tapahtui, mitä Pagistaanissakin on pelätty, huusin koiranulkoiluttajille, jotka eivät kyenneet hallitsemaan koiraansa.

Ensimmäisellä kerralla törmäsimme tähän kolmikkoon muutama ilta sitten. Talutimme Väneä järvenrannassa kun metsästä juoksi luoksemme tanskandogi emäntänsä kiljunnasta piittaamatta. Onneksi dogi oli irti* ja utelias. Yritin päästää nopeasti Väinön irti, jotta se ainakin pääsisi karkuun, jos tanskandogi kävisi siihen kiinni.** Väinö painaa 5,1kg ja sen säkäkorkeus on 34,5cm. Tanskandogi taas on poninkokoinen ja paino vaihtelee 50 ja 90kg välillä. Kyseinen elukka oli kuitenkin onneksemme nuori uros, joka lähestyi väinöä korvat pystyssä ja palasi sitten omistajiensa luokse.

Hetken päästä kolmikko tuli vastaan, tällä kertaa hurtta oli narussa, ja vastoin kaikkia koirakirjojen opetuksia he kiskaisivat dogin hihnan kuristuskireyteen, jotta se varmasti tajuaisi hermostua ja provosoitua vastaantulijoista. Hetki sitten melko vaarattomalta vaikuttanut hurtta murisi ja haukkui ja yritti riistäytyä emännän hallinnasta.

Isäntä sanoi: "Nooh ****, hölömö, ei nyt leikitä" lässyttävällä äänellä.

Kumpikaan ei oikeasti komentanut koiraa, enkä myöskään nähnyt mitään herkkuja tai naksutinta, jolla koiran huomio kiinnitettäisiin johonkin muuhun, kuin vastaantulijaan, ja jolla koiraa palkittaisiin hyvästä käytöksestä.

Eilen tapasimme saman kolmikon uudelleen. Koira oli kiinni ja kolmikko pysähtyi taas remmi kireällä tien laitaan. Kaikki Lassie palaa kotiin -kirjoja hivenenkin laadukkaampia koirakirjoja lukeneet tietävät, että sellaisella käytöksellä annetaan ihan vääriä signaaleja. Pysähtyminen ja jännittyminen viestii: "Hei nyt jätkät, vastaan tulee vihollinen tai makupala, anyway, kaikki täyteen taisteluvalmiuteen ja vaanimaan". Hallitussa ohituksessa remmi on lyhyt, mutta löysä, liikei ei pysähdy ja ohituksen aikana ja koiran huomio kiinnitetään esim. makkaraan. Jos ohitus onnistuu eikä koira rähjää, sitä kehutaan ja palkitaan.

Tällä kertaa:

1. Koira riistäytyi hallinnasta ja koiraa kevyempi emäntä raahautui murisevan ja haukkuvan koiran perässä aivan liian lähelle sekä pohkeitani että viisikiloista fifiäni, joka sai raivarin, koska sillä on Alaskan kokoinen ego.

2. Jälleen isäntä tietämättään kehui koiraa tilanteen jälkeen sanomalla sille pehmeällä äänellä: "Hölmö Tessu, ei nyt leikitä".

Minä karjaisin, että nyt jumalauta on sitten tapakasvatuksen paikka. Dogin isäntä huusi: "Se on pentu", ja Emäntä: "Päästänkö irti?".

*taidepaussi*

Edellä mainituissa huomautuksissa on enemmän virheitä, kuin virkkeitä. Pentuahan nimenomaan pitää kasvattaa, erityisesti, jos pennusta tulee aikuisena vaarallisen kokoinen uroskoira, jolloin kasvattamisen aloittaminen on myöhäistä.

Koiran pitäminen irti on kiellettyä.

Isolla koiralla uhkaaminen on ihan saatanan kiellettyä.

Väsyneen kirjastoinhoitajan ja eläintenystävän kanssa vänkääminen on helvetti soikoon aivan itsetuhoista.

Kaiken tämän jälkeen haluan vain sanoa, että jos haaveilet ottavasi ensimmäiseksi koiraksi tanskandogin, niin mene peilin eteen ja anna itsellesi luunappi. Lisäksi ihmiset, jotka haluavat vängätä koirien kiinnipidosta lukekoot järjestyslain neljännen luvun. Jos olette niin kädettömiä, kuin epäilenkin, kopioin sen varmuuden vuoksi alle.
Järjestyslaki:

4 luku
Eläimet
14 §
«Koirakuri»

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.

Mitä 1 momentin 1 kohdassa säädetään, ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee kuitenkin näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, koskee myös kissaa. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös hevosta sekä soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä.

Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei koske virantoimituksessa käytettävää valtion omistamaa koiraa, vartiointitehtävässä olevaa vartijan koiraa, palvelutehtävässä olevaa koulutettua pelastuskoiraa, liikuntavammaisen avustajakoiraa eikä näkövammaisen opaskoiraa.
Tämä järjestyslaki koskee tietääkseni myös asennevammaisten lemmikkejä.

Ja seuraavalla kerralla otan mukaan metrisen halon. Ihan kuntoilumielessä. Sillä voi aukoa lapoja.

*Irrallaan olevat koirat eivät usein ole yhtä aggressiivisia, kuin taluttimessa.
** Koiran pitäminen irti taajamassa on silti kiellettyä ja siellä, missä se on sallittua, on koiran oltava hallinnassa.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukaan:
* Kamerakännykkä
* Monisteita lainkohdasta
* Eläintentäyttäjän mainoksia

Repliikit:
1. "Kysytäänkö mitä poliisi sanoo?" (kännykkä kädessä)
2. "Vai riittääköhän kuvaviesti?" (kuten yllä)
3. "Ensi kerralla otan mukaan kättä pitempää itsesuojelutarkoituksessa!" (huudetaan riittävällä äänenvoimakkuudella lähietäisyydeltä)

Toiminta:
1. Kuvataan rikkomus
1.b) Kuvataan asianomaiset
2. Jaetaan moniste
3. Lausutaan repliikki 1
4. Lausutaan repliikki 2
5. Lausutaan repliikki 3
6. Jaetaan mainos

Jenni kirjoitti...

Kiitos Anonyymi selkeistä toimintaoheista! Seuraavalla lenkillä on aivan varmasti mukana pätkä kuivaa oratuomea yms. mitä pieni naisihminen voi lenkillä tarvita.

Pilve kirjoitti...

Hirveen hienot ohjeet on Anonyymi kyllä antanut. Kannatan niiden noudattamista. Ja ihan noin Jennille tsemppinä että asiasta on keskusteltu myös muissa piireissä ja tämä viimeisin tapahtuma on aiheuttanut näppylöitä muillekin kuin sinulle. Eli hengessä mukana ollaan. Voitaisiin huomena suunnitella pientä vastaiskua... Ihan vaan noin kuvitteellisesti. Terv. ninja-ystäväisesi ;)

Pilve kirjoitti...

Keppijumppa on muuten todistetusti mahdottoman hyvä urheilulaji esim, paljon kirjallisia töitä tekeville ihmisille...

Jenni kirjoitti...

Moi Pilve! Kiitos tsempistä. Eilen oli kävelysauva lenkillä mukana. Sillä voi roimia sitten iholle tulevia hurttia...

Anonyymi kirjoitti...

Eläintentäyttäjän mainos on sitten se pikantti yksityiskohta, joka ajaa viestin perille.

Kati Parppei kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
kati kirjoitti...

Just näin. Loistavaa.

Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä oli mainittu joensuulainen tapaus, jossa kaksi irrallaan ollutta laumanvartijakoiraa tappoi suomenpystykorvan. Muistan, kun kotiseudulla käydessä luin tuosta sanomalehdestä ja ahdisti hirveästi. Kahden pienehkön mutta terrieriegolla varustetun koiran kanssa pelkkä ajatus tuollaisista kohtaamisista on silkkaa painajaisainesta.

Täällä meillä päin liikkuu eräs nuorimies bokserin kanssa. Aina heidät nähdessäni mietin, että tuossapa on oppikirjaesimerkki siitä, miten koira ehdollistetaan päin mäntyä muiden koirien kohtaamiseen. Mies näkee minut ja koirat, jäykistyy silminnähden, kerää kiireesti talutushihnan mahdollisimman tiukalle ja kiskoo koiran viereensä kaksi käsin. Mitä tekee koira? Jäykistyy tietysti, kuten isäntäkin, ja aloittaa hirmuisen murinan ja rähinän jo kaukaa.

Myönnetään, en itsekään ole osannut vanhempaa narttuamme aikanaan sosiaalistaa riittävästi. Nuoremman kanssa - ja sittemmin myös vanhemman - on harjoitettu alusta asti estotonta lahjontaa, ja sehän toimii, kuten tiedämme: vastaantulevat koirat ovat oikeastaan ihan jees, koska ne tietävät herkkuja...

Jenni kirjoitti...

Olen kuullut ainoastaan kahdesta kasvattajasta, joka ei ole myynyt pentua epäsopivana katsomalleen koiranostajalle. Toisessa tapauksessa kasvattaja ei suostunut myymään urosrotikkaa pienelle naisihmiselle. Ensimmäiseksi koiraksi tuollaiset rodut vaan eivät sovi. Enkä ole tavannut vielä tanskandogia, jota voisi kuljettaa ihan huoletta taajamassa niin, että kaikki kohtaamistilanteetkin sujuisivat.

Anonyymi kirjoitti...

Onko tässä nyt se omistaja alkaa muistuttaa koiraa -ilmiö vai mitenkäs tuo kuva on tuolla tavalla päässyt muuttumaan?