Selkouutisissa sanotaan: "Euroalueella on taantuma. Taantumasta puhutaan, kun talous ei kasva puoleen vuoteen".
Älytöntä. Tällaisissa tilanteissa sanon aina, ettei rajallisessa maailmassa voi olla rajatonta kasvua. Eikö taloutta ikinä opita säätelemään? Ja miten syväksi kurjuus syöpyy, kun kaikki eivät ole vielä jaloillaan edellisenkään laman jäljiltä?
Puhelimme juuri tänään Ukkosen kanssa rikkaudesta ja köyhyydestä. Virallisilla tahoilla ei saa ikinä olla tyytyväine palkkaansa, mutta minä olen. Olen rikas, koska minulla ei ole minkäänlaista aineellista puutetta. Se ei tarkoita sitä, että minulla olisi varaa kaikkeen.
Miksi minulla pitäisi olla?
Arjen luksusta on käydä kampaajalla. Olen myös kiitollinen hyvästä polkupyörästä (tai autottomuudesta) joka kerran, kun vaikkapa työmatkaa taittaessani huomaan, että yleiskuntoni on aika hyvä tai kun näen, kuulen tai haistan jotakin, mitä en auton sisältä huomaisi. Arjen luksusta on myös ottaa jokin yksinkertainen ja halpa elintarvike ja tehdä siitä jotain kielenvievää. Tänään haudutetaan juureskuutioita ja hämmästellään taas lantun jumalaisuutta, palsternakan aromaattisuutta ja nostetaan maljoja valkosipulille. Kynsilaukka, sä kuulut päivään jokaiseen.
Tällä hetkellä olen aivan erityisen tyytyväinen, muikea ja soikea, kun sain Ukkoselta etukäteiseksi synttärilahjaksi kitaran. Siinä on vaalea kuusipuusta tehty kansi ja ihastuttavan pehmoinen, viettelevä ääni. Kun kävelimme kylillä, minä kitaralaukku selässäni, olin niin leso, että meinasin haljeta.
Mutta minkä panen uuden kitaran nimeksi? Melkein varmasti alan kutsua sitä Johnny Guitariksi, mutta pitäisikö sille sittenkin antaa saksalainen nimi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti