sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Tiesittekö että Schackleton söi Antarkitksella uskolliset kuormaponinsa?

Kävelin myrskyssä, ja se oli verrattain hauskaa -- paitsi niinä hetkinä, kun jouduin vetämään maavaraltaan keskieurooppalaisiin keliolosuhteisiin suunniteltua koiraa nietosten läpi. Tuiversi. Tuiskutti. Polut olivat ummessa ja hotellin joulukuusen päälle kinostui nopeasti lunta niin, että sen lamput hautautuivat koristeellisesti lumeen ja tuikkivat sen alta veikeästi.

Retki olisi ollut täydellinen, jos minulla olisi ollut mukanani pulkka, telttapatja, kuumaa kaakaota ja juustovoileipiä. Olisimme voineet leikkiä tutkimusmatkailijoita! Minä olisin ollut Adolf Erik Nordenskiöld ja Väinö olisi ollut hänen uskollinen vetokoiransa! Varikonniemi olisi ollut koillisväylä.

Tein oitis tiedonhaun kokoelmamme Nordenskiöldiä käsittelevistä kirjoista ja aion aloittaa aiheeseen perehtymisen huomenna.

* * *

Luin Eggenin Sisustajan yhdeltä istumalta ja haukoin henkeäni. Hieno, perverssi, mielenkiintoinen, kummallinen kirja, joka saa design-uskovaiset itkemään. Oivalsin mm. sen, että minustakin on kiusallista saada kirjeitä, koska niitä joutuu säilyttämään ja asioiden säilyttmänin synnyttää epäjäjestystä ja sotkua. Niin tunteeton voi ihminen olla! Eggenin kirja sai minut myös häpeämään kaikkea kitschiä, jota kotiimme on kertynyt.

6 kommenttia:

Pilve kirjoitti...

OOoo! Täytyy vaan talvea ja kylmää ja lunta inhoavana ihmisenä ihailla tuota sun yltiöpositiivista suhtautumista tämän päiväiseen talvimyrskyyn... huh-huh... toiset on fiilikset mulla.

Jenni kirjoitti...

Pohjoissuomalaiselle tällainen pikku tuiverrus on kuin olisi kotiinsa tullut. Eilen parkkipaikalla tapasin ensimmäistä kertaa sudeettikuusamolaisen reippaan pojan. Seurustelimme kaikessa rauhassa ja kiireettä, kunnes huomasin länsisuomalaisen puolisoni kadonneen hankeen. Kyllä hän illan mittaan suli, kun pohjoissuomalaiset taas olivat yksinkertaisesti pukeutuneet huolellisemmin.

--KATA-- kirjoitti...

Sisustaja on kyllä niin hauska! Olinkin sen jo ihan unohtanut, mutta nyt kun mainitsit niin alkoi taas naurattamaan.

Jenni kirjoitti...

Sisustaja on jotenkin hillitön. Tyyppi on tietenkin kamala, silti niin rakastettava ja ehdoton. Jonkinlainen designortodoksi.

Ana kirjoitti...

Sisustaja on hyvällä tavalla tod. pimmee, mutta älä suotta laita isoja toiveita siihen toiseen suomennettuun, mikä se nyt olikaan. Aika tylsä oli se.

Jos ällistyttävät tekstit kiinnostaa, niin Haitekstihän se on sitten se. Väitän edelleen, että se on paras ikinä lukemani kirja, ja se on melko roheesti sanottu ihmiseltä, joka on lukenut jo pitkälti yli 40 vuotta putkeen.

Pahoittelut myös hauvelin huonosta voinnista :-( Toivottavasti ollaan parempaan päin menossa.

Jenni kirjoitti...

Zepa: kiitos vinkistä. Aika moni on ollut haitekstin kanssa ihan äimänä. Yhden suosituksen sain tuossa hiljan, Sydämen muotoinen rasia on kuulemma oikein vanhan ajan kauhua:D

Väne on jo paljon paremmassa kunnossa.