En ole päivittänyt, koska en ole tehnyt mitään, paitsi nesteyttänyt oksentavaa koiraa. Täällä päin liikkuu kuulemma jokin nelijalkaisten vatsatautivirus, ja kun Väinö on muutenkin laiha... vuorokauden vesipaaston jälkeen se ei meinaa jaloillaan pysyä, vaan ottaa sivuaskelia ja näyttää surkealta. Onneksi sille on voinut jo tänään antaa keitettyä riisiä. Taidankin antaa sille pienen annoksen vielä myöhään illalla ja huomenna on haettava sille jotain vitamiinivalmistetta.
Shetlanninlammaskoira on paras rotu. Se on älykäs, uskollinen ja kaunis. Perusterveitäkin sheltit ovat, monilla on kuitenkin collieroduille tyypillisen herkkä vatsa. Siankorvista seuraa kahden päivän villi ripuli. Nappulat -- kaikki nappulat -- oksettavat. Myös ne eläinlääkärin äyriäisistä ja tapiokasta valmistetut hypoallergianappulat, jotka maksavat mansikoita.
Väinölle voi syöttää tällä hetkellä yrjölänpuuroa, jonka joukossa on mm. (kypsää) sikanautaa, öljyä ja porkkanaa. Lisäksi se saa viikottain joko savustettuja putkiluita tai poron potkanpäitä. Ravintolisänä olen käyttänyt puhtaita rasvahappoja, mutta lihaa pitäisi lisätä ruokavalioon (en vain keksi miten). Ruokaa keitetään Väinölle kerran viikossa ja osa siitä pakastetaan. Ehkä otan sen ravintoympyrään myös sein ja raejuuston, joita sen maha kestänee.
Tulin ajatelleeksi, että jos ikinä saan allergisen lapsen, olen valmis kaikissa muissa suhteissa, paitsi kämpän siisteydessä. Villakoirapopulaatiomme evoluutio on jo edennyt työkalujen käyttöön. Vessanpöntön takana oleva homekasvuston ja sokeritoukkien sivilsaatio siirtyy ihan kohtapuoliin eteenpäin kampakeraamisesta kulttuurista.
Joku pointtikin piti olla, mutta taidan mennä juottamaan koiralle keitettyä vettä pipetillä. Hoidan kyllä lemmikkini, ja toivon, että Väinö elää 19-vuotiaaksi*) mutta toista shelttiä en ota. Teen jo aivan kaikkeni, että koira voisi hyvin ja tuolla se kyhjöttää uupuneena sadan metrin pakollisesta, hitaasta lenkistä ja tänään se sentään on paljon paremmassa kunnossa kuin eilen. Oi kurjuutta.
*)Lemmikki on omistajalleen rakkaampi kuin monet ihmiset ja sen menettäminen on jopa omaisen menettämiseen verrattava juttu, ja kaikki lemmikin omistajat kyllä tajuavat tämän.
7 kommenttia:
Meillä kissoihin iski pienestä sähisevästä pennusta maksavirus. Pikku-Lidia (2-3 v.) joutui tiputukseen, 19-vuotias Allu selvisi kananmuna-kermaseoksella.
Yritettiin pelastaa pikkuinen pentu, joka oli karannut alakerrasta vastuuttomilta ihmisiltä. Se näppäisi eli oli sairas.
Kummallista kyllä, ihmishoitajat ovat sitä mieltä, että jos joku ihminen on kuolemankielissä, niin omaisille ei pidä kertoa oman lemmikin vakavasta sairaudesta.
Että sellaiset ihmiset loukkaantuisivat. Tämä on ehkä perua uskosta että ihminen on korkein olento planeetalla.
Voi Väne raukka! Tsemppiä ja pikaista paranemista Vänelle! =) Ja iso hali siulle itselles! =D
Moikka! Väne voi jo paremmin ja on reipastunut kovasti. Kerjää juustoa ja jaksaa mennä raput joka suuntaan. Kyllä tää taas tästä... Sitten monivitamiinia ostamaan:D
Kiva kuulla, että haukku voi jo paremmin! Itse olen varttunut koiraperheessä ja tiedän todellakin, miltä tuntuu menettää koira (meillä oli saksanpaimenkoira).
Olen taas miettinyt tuotantoeläintenkin asemaa. Lemmikkieläimet ja tuotantoeläimet ovat todella eriarvoisia keskenään. Toisaalta syötän koiralle teollisesti tuotettua jauhelihaa, joten sikäli olisi aika tekopyhää kieltäytyä itse kaikesta lihasta... Mutta voihan sitä vähentää ruoasta ja siirtyä kalaan.
Hauska juttu tästä laulusta.. lapseni ihmetteli pienenä, miksi käärme hellii karhunpentua. Sasi ei osanut sanoa ärrää. Lämmin hali koiruudelle ja emännälle!
"Hellii käälme"! Voi miten söpöstä:D
Lähetä kommentti