sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Sanomalehtikatsaus

Mainoslause lauantain hesarissa kuuluu: "Osta possulle jouluksi uusi koti". Kyseessä ei ole kotieläinadoptio eikä edes ulkomaanavun vaihtoehtolahja, kuvassa komeilee nimittäin teräskuorinen kiertoilmauuni.

Sunnuntain kulttuurisivujen iso juttu käsittelee Hannu Raittilaa. Rivien välistä voi haistaa, että haastattelija ehkä ärsyttänyt kirjailijaa. Otsikossa kerrotaan, että kirjailija tarvitsee rakkautta, vaikka jutusta käykin ilmi, että kommentti on suorastaan lypsetty miesparan niukasta sivulauseesta.

Halla-ahostakin on henkilökuva-tyyppinen juttu. Kuvassa on melko ahtaanoloinen asunto, silityslauta ja vaimo taustalla, etualalla tyhjännäköinen päähenkilö, joka katsoo keittiönpöydällä olevaa kannettavaa tietokonetta. Kuvassa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi melitta-suodatinpussipakkaukseen. Artikkelissa siihen, ettei se vastaa vasta lopussa otsikon kysymykseen "Mitä Jussi Halla-aho oikein tahtoo". Halla-ahon mukaan: "Humanitaarinen maahanmuutto on saldoltaan yksiselitteisen negatiivinen" (HS 30.11.2008). Ajatus on jotenkin tynkä. Humanitaarinen maahanmuutto johtuu humanitaarisista kriiseistä, joiden kokonaissaldo on minunkin mielestä yksiselitteisen negatiivinen. Rajat kiinni -reaktio kertoo mielestäni siitä, ettei argumentoijaa kiinnosta mennä ongelmien alkujuurille ja ratkaisemaan kansainvälisiä kriisejä. Voi myös olla, ettei hän koe olevansa millään tavalla vastuussa niistä, toisin kuin kaltaiseni kukkahatut. Minua kiinnostaa, miten voisimme parhaiten auttaa ihmisiä kriisialueilla, ihan riippumatta siitä, onko se alue Kongossa vai Kontulassa.

Maailmassa on nimittäin virhe. Otamme varsin mielellämme vastaan kaukoidässä tuotetut halvan elektroniikan ja vaatteet, brasilialaiset rypäleet, eteläafrikkalaiset appelsiinit, sademetsäraiskioilla kasvatetun tupakan ja naudanlihan ja tietenkin öljyn. Ne ovat kulutushyödykkeitä, toisin kuin kansainvälisten konfliktien tai sisällissotien uhrit. Kaipaisin joskus jopa linkolamaista tinkimättömyyttä näiltä sisulaisilta rotuhygienisteiltä ja suomalaisen kultuurin lipunkantajilta. Käyttäisivät pelkästään kotimaisia elintarvikkeita, energiaa, vaatteita, elektroniikka, autoja (ha ha, nyt menee jo vaikeaksi). Ajaisivat asioita kunnanvaltuustoissa ja kantaisivat vastuuta toisistaan -- edes toisista suomalaisista. Silloin he voisivat mainiosti irtisanoutua kaikesta vastuusta Suomen rajojen ulkopuolella oleviin ongelmiin. Globaalissa maailmassa lähimmäinen on lähempänä, mutta tällaista puhettahan ei saisi olla. Ihmisarvoa ei sinänsä ole, on vain haittoja ja hyötyjä ja hintoja. Mitä maksaa maahanmuuttajan koulutus? Minkälaisen laskun kouluampuja jättä jälkeenjäävien maksettavaksi? Mitä maksaa nainen, joka pyöräyttää lapsen kesken kiihkeän työuran? Mitä maksoi se denso, joka jäätyi kolme vuotta sitten kotileipomon rappusille? Mitä maksaa Halmeen kansanedustajan eläke? Mitä minä maksan?

Hesari hajoaa keittiön lattialle. Luen lopuksi vielä tarkasti kuolinilmoitukset ja maistelen ristittyjen nimiä. Suosisin itse lyhyitä, kotoperäisiä nimiä, joissa on svengaavia diftongeja, ja jotka eivät ole liian suuressa ristiriidassa sukunimen kanssa.

Päivällä käymme kirpputorilla ja ruokakaupassa. Edellisessä on hirveästi ei mitään, jälkimmäisestä hankimme muutamia köyhille ritareille välttämättömiä ainesosia. Kolmelta pimenee. Seitsemältä on jo täysi yö.

8 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Täällä toinen kukkahattutäti nyökyttelee, niin että kukat varisevat ympärilleni. Maailmassa on tosiaankin iso virhe, ja sitä pitäisi ryhtyä ratkomaan jollakin muulla tavalla kuin rajojen kiinni lyömisellä.

Hesari jäi lukematta, mutta kohta käyn sen kimppuun ja lupaan miettiä suomalaisempia vastineita niille epäsuomalaisille nimille, joissa etunimeksi on tungettu pitempi nimi ja toiseksi jokin tynkä. Eikö niiden ihmisten kielikorva kärsi yhtään huudellessaan kersojaan kotiin: Johannes Kari Eliaksen sijaan soisin huhuiltavaksi Kari Elias Johannesta ja Senja Eva Anfisan sijaan haluaisin huhuilla Eva Senja Anfisaa. Maximus tuntuu olevan kovin suosittu nimi. Kuinkahan isoja heistä oikein kasvaakaan isona.

Anonyymi kirjoitti...

Me ollaan luettu Hesarista tänään täsmälleen samat asiat, ristittyjä myöten:) Halla-aho-juttu oli aika pointiton, sulla sen sijaan monta hyvää pointtia.
Celia muuten, muakin hymyilytti tänään Maximukset, yksi oli Felix Maximus, josta siis isona tulee toivottavasti maksimaalisen onnellinen.

Anonyymi kirjoitti...

Hear, hear!

Jenni kirjoitti...

Maximuksen yleisyys toisena nimenä jotenkin kiherrytti minuakin. Sinänsä nimi on hauska, mutta eikös pikkuisen mahtipontinen?

Olen joskus vitsaillut, että rakkautemme hedelmät olisivat ilman muuta Jalo Taisto ja Varma Voitto. Hyviä nimiä pasifistin penskoille:D

Anonyymi kirjoitti...

Enpä ole nähnyt ennen että kukkahattutäti-sanaa käytetään myönteisessä mielessä, ja tämä kannusti kommentoimaan.

En ole lukenut Hesaria enkä tiedä kuka on Melitta Halla-aho.

Television keskusteluohjelmassa maahanmuuttajataustainen, afrikkalaisperäinen keskustapuolueen uusi kunnanvaltuutettu laski, että Suomessa on viisikymmentä tuhatta maahanmuuttajaa työttömänä.

Kuinka kunnan virassa oleva kukkahattukansa aikoo työllistää heidät?

Suomeen vastaanotetaan humanitaarisin perustein pakolaisia kriisialueilta ja tämä on oikein.

Se kuinka oikein on tuottaa maahan lisää työttömiä joko irtisanomisten kautta tai globaalina tuontitavarana lieneekin sitten hankalampi kysymys. Jotkut pohtivat tätä tosissaan - jotkut ovat jo löytäneet vastauksen: rajat auki ja kivat etunimet kaikille!

terveisin
Fogelström

Jenni kirjoitti...

Ihana kuulla, että Fogelströmillä riittää uskoa siihen, että Kukkahatuilta löytyy ratkaisuja myös maahanmuuttajien työllistämiseen. Henkilökohtaisesti tuntemani maahanmuuttajat ovat työssä. Yksi on nuorten psykiatrinen sairaanhoitaja, toinen kokki, kolmas toimittaja ja tulkki jne. Itse en kylläkään ole ketään heistä työllistänyt.

Melitta viittaa suodatinpussipakkaukseen Jussi Halla-Ahon takana olevalla hyllyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Kukkahattujen kannattaisi ehkä noudattaa sitä linkolaista tinkimättömyyttä omassakin elämässään.

Jos haluaa rajat auki ja auttaa koko maailmaa, kannattaa miettiä mistä kaikesta on valmis luopumaan sen takia.

Sosiaaliturvasta? Elintasostaan? Lapsilisistä? Äitiyslomasta? Eläkkeistä? Kukkahatustaan?

Harmikseni olen havainnut, että 99 % kukkahatuista ja työssä olevista maahanmuuttajista on sellaisissa töissä, joissa palkka maksetaan verorahoista.

Mitähän Linkola tähän sanoisi?

Tri K

Jenni kirjoitti...

...ja 100% käy kunnan rahoilla maksettavan peruskoulun. Tiedät varmaan, kuinka paljon sosiaali- ja sivistysmenot vievät kunnan budjetista ja millä summalla valtio tukee teollisuutta. Teollisuudella ei kuitenkaan ole yhteiskuntavastuuta. Teollisuus työllistää, mutta teollisuudelle on sama, työllistääkö se Suomessa vai Ukrainassa. Siksi esimerkiksi Ruukki siirtää kannattavaakin tuotantoa Keskeiseen Itä-Eurooppaan. Tehtaita avataan Puolaan, Tsekkeihin ja Ukrainaan, koska siellä se on kannattavampaa.

Mistä kaikesta olemme valmiita luopumaan teollisuuden takia? Teollisuuden tukiin verrattuna maahanmuuttajien sosiaalimenot ovat häviävän ja vertailukelvottoman pieni menoerä. Hitto. Teollisuuden tukemiseen verrattuna koko hyvinvointivaltion menoerät ovat pieniä. Fogelströmille tiedoksi, että esimerkiksi kirjaston osuus kuntien budjetista on alle prosentti. Kaikissa kunnissa. Siitähän sitä kannattaakin tehdä säästöjä.