lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Ooh aah! Never mind the life as long as I have the books

Rakastan Sue Townsendin Adrian Mole -kirjoja "Capuccinovuodet" ja "Järisyttävät joukkotuhoaseet". Luin juuri jälkimmäisen yhdeltä istumalta ja se on niin loistava, että haluaisin lähettää Suelle intohimoa tihkuvan fanikirjeen
Dear Mrs. Sue Townsend,

I adore, love and cherish your books. You brighten my gloomiest days and almost make my crazy and neurotic family look normal. Please keep on writing and never let Adrian become a healthy, normal, happy and stable grown up -- altough I DID enjoy the ending of your last book and the new heroin wild Daisy Flowers.

Your most obedient servant, J. K-P


Ihana, rakas, loistava Sue!

* * *

Keskustelimme avioliittomme tilasta. Tulimme siihen tulokseen, että mikäli emme koskaan eroa (10 yhteistä vuotta), se johtuu todennäköisesti paitsi rakkaudesta, myös siitä, ettei kumpikaan halua suoda toiselle tilaisuutta sanoa: "SINÄ luovutit!" Olemme kenties kaksi jääräpäisintä ihmistä, jotka tiedän, ja tietenkin naimisissa keskenään. Siitä syystä eteisessä oviaukon edessä on iso ja painava kaappi, jonka paikasta ei ole vielä edes aloitettu neuvotteluja, vaikka keskustelua on käyty omissa poteroissa kohta 28 tuntia (se siitä ratkaisukeskeisyydestä, älkää nyt ainakaan uskoko, mitä paskaa tänne blogiin työnnän). Jos asuntomme syttyy tulevana yönä palamaan, korvennumme sen kaapin takia ovelle toisiimme kietoutuneinta kuin Pompejin rakastavaiset, koska emme pääse sen kirotun kaapin takia pakenemaan tuhkaa ja liekkejä.

Edessäni on loistava ura pariterapeuttina. Avioliitto on seikkailu. Sellainen, johon liittyy paitsi sademetsän latvustossa kasvavia huikeita orkideoja, sumuisten vuorten gorilloita, huntumaisia vesiputouksia, safiirinkirkkaita valkohiekkaisia rantoja ja delfiinien lauluja, myös saastaisia ihmissyöjapiraijaparvia, kuristajaliaaneja, juoksuhiekkaa ja hulluksi tekeviä myrkkysieniä. Tämän, ja pari muuta asiaa sanoisin vastaanotolle tuleville nuorille pareille. Lisäksi sanoisin, että avioliitolla ja tunteilla on sikäli tekemistä keskenään, että edellä mainittuun liittyy runsaasti jälkimmäiseksi mainittuja. Laidasta laitaan. Sanoisin myös, että on satunnainen murhanhimo on normaalia ja esineiden heittely on sallittua sikäli kun ei tähtää perheenjäseniä tai viattomia lemmikkejä. Jälkeenpäin on kohteliasta pyytää anteeksi, tunnustaa rakkautta ja harrastaa villiä avioseksiä.

No niin. Koko lauantai on mennyt harakoille ja olen kuolemanväsynyt. Olkaa ihmisiä toisillenne.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana avioliittokuvaus. Pitäisi pistää johonkin talteen siltä varalta, että joskus olen naimisissa ja kaipaan terapiaa.

Jenni kirjoitti...

Tulet sitten vastaanotolle, jos aiot avioitua. Voin katsella teitä terässankaisten lasieni yli tätimäisesti:D

Pilve kirjoitti...

Hmmm... Juupa juu.. avioliitto on niin.... enpäs sanokkaan..

Pilve kirjoitti...

ai niin ja missä pidät vastaanottoa??

Jenni kirjoitti...

Ehkä avaan pienen kotitoimiston tuonne alakertaan:D Tai sitten mulla voisi olla sellainen kärry, niin kuin Tenavien Tellulla, josta jaen hyviä neuvoja.