keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Huutoja ja toivomuksia marraskuun pimeydestä

Olen seurannut Olli Aallon äärimmäisen rohkeaa esiintuloa ennen kohtapuoliin alkavaa sukupuolenkorjausprosessia. Olen myös seurannut asiasta virinnyttä verkkokeskustelua ja todennut jälleen, että myös litteän kiven alle on saatavilla Internet-yhteys! Verkkokeskusteluja luettuani tunnen voimakasta halua pistää itseäni puutikulla silmään ja huutaa parevekkeella rumia asioita lähimmäisistäni.*

Ihan ensimmäiseksi toivon, että ihmiset, jotka kokevat tarpeelliseksi ottaa kantaa sukupuolisuuden tai seksuaalisuuden kysymyksiin, ottaisivat ja tutustuisivat aihepiiriin. Tiia Aarnipuun Trans - sukupuolen muunnelmia on hyvä johdanto aiheeseen. Yksi tuhannesta lapsesta syntyy intersukupuolisena -- ihmisenä, jonka sukupuoli voi olla mitä tahansa miehen ja naisen välillä. Intersukupuolisia syntyy siis yhtä paljon, kuin down-lapsia. Myös sukupuolen kokemisella ja sillä, että ihminen tuntee syntyneensä väärään ruumiseen, on biologinen ja neurologinen perusta. Kokemusta voi muuttaa yhtä paljon, kuin aivojaan voi kynsiskellä.

Toisekseen muistutan, mitä ohjeita miekkaan hukkumiseta, toisesta poskesta ja kivien heittämisestä on annettu. Sehän tosiaan koskee kristittyjäkin, jotka eivät, toisin kuin Herransa ja Jumalansa, ole varsinaisen tunnettuja sallivuudestaan ja avarakatseisuudestaan.

Itse haluaisin lähettää Aallolle kukkapuskan kiitokseksi viisaasta, maltillisesta ja avoimesta esiintymisestään mediassa. Sama lähetti voisi viedä Huotarille vaikka risuluudan. Sillä hän voisi lakaista oman varjoisan ullakkonsa kaikkein seittisimpiä nurkkia ja päästää vähän valoa sisään.

*) Tätähän esimerkiksi Olli Aalto ei ole tehnyt, vaikka on saanut varmasti riittävästi paskaa niskaan.

2 kommenttia:

Eero kirjoitti...

Raamatusta voi aina löytää tekstejä jotka syrjäyttävät biologian tai neurologian. Intersukupuolisuudesta puhumattakaan.

Risuluudan lähettäjien puolesta rukoillaan.

Jenni kirjoitti...

Minä taas ajattelen, että jos aikoinaan olisi tiedetty, että homoseksuaalisuus tai sukupuolisen ristiriidan kokeminen kumpuavat biologiasta ja neurologiasta, olisi Iso Kirjakin ehkä kirjoitettu eri tavalla. Käytökseen voi vaikuttaa, mutta sukupuoliristiriita on tekemätön paikka. Ihminen kokee sitä jo lapsena, eikä lakkaa sitä kokemasta.