Minkälainen on maailma, jossa nuoret naiset vertailevat kahvilla työuupumusdiagnoosejaan?
* * *
Kävelin ystävän kanssa Seitsemisen kansallispuiston ympäri. Ystävä arvioi, että taivalsimme 22 kilometriä. Eväitä oli varattu niin paljon, että olisimme voineet vaeltaa viikon. Muiden varusteiden puolesta olisimme myös voineet kaataa hirven, suolata sen ja talvehtia Seitsemisessä.
Maisemanvaihdosta suositteli työterveyslääkäri. Äkkilähtöä minnekään kauemmas ei järjestynyt, mutta saksalaisella hopeanuolella pääsi suhteellisen joustavasti Kurun taakse.
Sää oli täydellinen, mutta Haltin rinkan aion ehkä valella bensiinillä ja polttaa takapihalla.
Tänään vilkaisin työsähköpostia. Sellaisesta pehmenee selkäranka ja kasaa karvoja kämmeniin.
4 kommenttia:
Voi kun tuli himo Kurun suuntaan. Olen ollut Seitsemisen Kansallispuistossa muutamaan kertaan ratsastusvaelluksella. Siellä on niin kaunista!
Metsää on muutenkin täällä kauhea ikävä.
Voimia ja mukavaa viikonloppua!
Hih Hei! Saksalainen hopeanuoli heh.. Niimpä niin millainen on tämä maailma?
No ajattelin ilmoittautua, ko aloitin oman blogini jonne epätoivoisesti yritän aatoksiani alkaa kirjaamaan... =)
Ps. Koskas seuraavaa reissua pukkais?
Moro! Kata: Seitseminen on ihan mahtava, se on niin lähellä ja silti se on niin syrjässä. Kurussa tajuaa, miten harvaanasuttu maa Suomi on.
Pilve: mennäänkö jo tulevalla viikolla:D Pikkusisko on kylässä, joten joku kevytreissu voisi olla aikas jees... Mitenkähän se Torronsuo?
Jihuu! Mennään vaan! Ja veit jalat suustani... =) Ajattelin myös että sellainen ehkä alle 10 km / päivä ois jees. Vois kuleksia hiuka rauhallisemmin ja pysähtyä usevammin nauttimaan maisemista? !! Juu ja innostuin tuosta Torronsuosta! Sinne! Mikähän päivä sopis? Tarvinnee hiuka seurata säätiedotuksiakin? Kuulostellaan?
Lähetä kommentti