Pihajuhlat - valtava succé, ei niinkään yleisön määrän (21) vaan laadun (*****) vuoksi.
Järjestelyt jäivät kaikenlaisten kiireiden vuoksi viimetinkaan. Teimme edellisenä iltana menun ja testasimme samalla hallituksen jäsennen hankkiman makean venäläisen kuohuviinin. Pystytimme pihaan kaksi juhlatelttaa ja pöydät.
Seuraavana aamuna pj ja allekirjoittanut huvitoimikuntalainen lähtivät ruokakauppaan ja koska molemmat pyrkivät aina yliampumaan ruoan määrän, sitä oli riittävästi. Loput huvitoimikuntalaiset koristelivat pöydät punavalkoisin värein, talo juhlaliputettiin ja aurinkoinen sää toimitettiin kuten sovittiin.
Juhla alkoi saksofonifanfaarilla: eräs Suomen parhaista muusikoista asuu talossamme ja hän soitti parvekkeelta Marsalkan hopeatorvet, mikä oli aivan huikeaa. Kuohuviini nautittiin kristallilaseista ja puhe käsitteli talon pitkää historiaa.
Ilta jatkui syömisen ja juttelun merkeissä. Yte soitti saksofinilla, Väinö ja Juho (kojootit) tappelivat pöydän alla ja Ukkonen soitti 50-luvun äänilevymusiikkia -- vahvistimena ajan henkeen sopiva putkiradio ja jotkut jopa tanssivat nurmikolla. Aamulla kaikki vielä kokoontuivat kahvitermareiden kanssa brunssille, jossa pyrittiin tuhoamaan loput ruoat. Aurinko paistoi kuumasti.
Olen aivan pökerryksissä! Taloyhtiömme arvot ovat ekologisuus ja yhteisöllisyys ja illan kuluessa, kynttilöiden valossa, syntyi paljon uusia ideoita ja tuttavuuksia. Kierrätyshylly on jo perustettu ja sinne voidaan viedä aikakausilehdet, astiat ja muu tarpeeton. Talo alkaa tuntua kodilta!
2 kommenttia:
Voi että olen KADE!
Me taas jouduttiin perjantaina soittamaan uuden naapurin ensimmäisten vieraitten perään poliisi (lähtivät ajamaan pihasta moottoripyörllä niin kännissä, että kuski piti nostaa pukile ja sen kädet asetella puikkoihin), lauantaina toisesta vieraasta (joka huusi puhelimeen (?) yöllä niin että talo kaikui) R kävi sanomassa... toiset naapurit taas lauloivat umpitunnelissa karaokea lauantaina aamusta saakka ja heidänkin huonekalut lentävät -riitaansa jouduttiin illalla puuttumaan. Huokaus. Onhan tämäkin yhteisöllistä: nämä jälkimmäiset naapurit kävivät kyllä pyytämässä, haluammeko mekin laulaa karaokea ja seuraavana päivänä kertoivat, että heitäkin oli naapurin huuto yöllä häirinnyt (mutta eivät menneet sanomaan sitä naapurille itselleen, vaikka asuvat viereisen oven takana...).
Mietimme parhaillaan, onko meidän pakko ostaa talo, että saisimme yhtään itse määritellä, miten haluamme asua ja kenen kanssa, tässä kun vaihtuvat muiden vuokralaiset näköjään koko ajan, tai ainakin näissä kahdessa, (tietenkin) juuri meidän yläpuolellamme olevassa asunnossa. Kyllähän me toisten kännäämisen ja metelin itse kestämme, mutta en koskaan ikinä missään tilanteessa halua, että lapseni joutuu näkemään tai kuulemaan tuollaista, saati ensimmäistäkään kännisen neekerihuutelua.
Olen yllättynyt siitä, miten kivaksi taloksi tämä on paljastumassa. Talohan on iso, ja varsinkin viimeisessä rapussa porukka vaihtuu, mutta käsittääkseni riitoja ja kännäämistä ei tarvitse kenenkään kuunnella. Yksikin levoton asunto saattaa vaikuttaa negatiivisesti parinkin rapun elämään.
Vaikuttaisi siltä, että teidän on pakko ostaa talo:D Asukkaat voisi sitten käyttää psykologisessa testissä ja viedä pariksi päiväksi johonkin kansallispuistoon pelkän mora-puukon ja köysivyyhden kanssa...
Lapsia talossa saisi olla enemmän. Nuoria ihmisiä on, mutta kaikki lapsettomia. Eikä yhtään maahanmuuttajaa!! Asumme valkoisessa, ikääntyvässä heterotalossa. Ha ha!
Lähetä kommentti