Säännöllisesti joku kysyy: "Mitä kirjastonhoitaja tekee silloin, kun kirjasto on kiinni?"
Vakiovastaukseni on: "Hän lukee rakkauskertomuksia, syä suklaata ja jahtaa vartiointiliikkeen poitsuja", mikä ei varsinaisesti pidä paikkaansa, paitsi suklaan osalta.
Tuomelan kirjasto oli kuukauden kiinni, mutta sitä kyllä käytiin hoitamassa kahtena päivänä viikossa: saapuvat lehdet käsiteltiin, tasaisena virtana palautuva aineisto hyllytettiin, opasteita uusittiin ja huonekaluja raahattiin mitä epäergonomisimmilla keinoilla nurkasta toiseen. Isokin kaappi liikkuu, jos jalkojen alle saa ujutettua pannulaput.
Kun tulette taas maanantaina asioimaan kirjastossamme huomaatte, että kaikki cd-levyt ovat päässeet kärrystä hyllyyn. Satukirjat ovat muuttaneet kuvakirjojen viereen ja lukudiplomikirjoille on oma hylly entistä paremmalla paikalla.
Saatatte myös huomata, että lasten- ja nuortenlehdet ovat komeassa, tarkoituksenmukaisessa lehtikaapissa ja että kopiokone on löytänyt kolon matkakirjojen vierestä.
Edelleen löydätte lastenosastolta, kattoon kiinnitettyjen verhojen alta mukavan punaisen nojatuolin, kokoa "väsynyt äiskä". Huoltajan ei siis enää tarvitse istua varovasti toisella pakarallaan keijukaiskokoisella jakkaralla, kun leikki-ikäinen tutkii Viirua ja Pesosta.
Olemme siirtäneet kymmeniä hyllymetrejä kirjoja, metritolkulla CD-levyjä ja astuneet välillä tutkimaan kokonaisvaikutelmaa asiakkaan silmillä. Opasteita on printattu, näyttelyitä suunniteltu ja aineistoa hankittu. Uusi keskiaikaa henkivä kirjastokassi on suunniteltu. Varainhankintaa kirjastonjohtajien neuvottelupäiville on tehty. Pääkirjaston tietopalvelussa on kökötetty ja pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston kirjoja hyllytetty. Siinä sivussa Tuomelan kirjaston henkilökunnan tiloihin on tehty perusteellinen pintaremontti - ei kylläkään kirjastolaisten toimesta. Sen sijaan olemme kyllä itse tyhjentäneet ensin kolme täpötäyttä huonetta tavaroista, olleet suunnittelemassa remonttia yhdessä arkkitehdin kanssa ja sitten siirtäneet kaikki romut takaisin paikoilleen.
Joten kun seuraava asiakas kysyy, mitä teemme silloin, kun kirjasto on kiinni, toivon, että hänellä on vähintään kolme varttia aikaa. Mutta älkää yrittäkö tätä maantantaina, koska silloin en tod. ole paikalla. Arvatkaa muuten, aionko tehdä lomallani (1 vk) mitään rakentavaa?
3 kommenttia:
Voisit ottaa kyselevän asiakkaan joskus mukaan katsomaan mitä kirjastossa oikeasti tapahtuukaan! :-) Ei-no, asiakastahan voisi myös käyttää ilmaisena apuna kertomaan siitä kokonaisvaikutelmasta. Minä ainakin tulisin heti ja mieluusti, vaikken ko. kirjaston käyttäjäkuntaan kuulukaan.
Haluan antaa sinulle tunnustuksen, käy blogissani niin saat lisätietoa!
Laittakaa äitien tuoliin lappu "Levähdä tässä, ole hyvä!". Se voisi huvittaa äitejä ja samalla poistuu epävarmuus, jota itse tunnen julkisten paikkojen hienoja kalusteita kohtaan: saako niitä tosiaan käyttää. ;)
Lähetä kommentti