Olen jotenkin luottanut siihen, että jossakin vaiheessa keksin työsoppaani jonkinlaisen ratkaisun - uskon nimittäin, että kahden polaarisen vaihtoehdon rinnalle kätkeytyy aina ääriviivoiltaan hieman heikompi kolmonen, joka usein on se paras. Esittelin perjantaina johtajalle yhden kauniisti ja harmonisesti prosessiorganisaatioon, työvoiman liikkuvuuteen ja erääseen isoon ongelmaan vastaavan toimenkuvan ja tarjouduin hoitamaan sen. Vuodenvaihteeseen mennessä selviää, saanko yrittää uudenlaisen kirjastonhoitajuuden toteuttamista.
* * *
Lomailin viikon Sotkamossa. Opin leipomaan piirakoita. Kuljetin isovanhempiani kirkolle ja Kajaaniin. Etsin suolta lakkoja ja ukkia, joka hieman horjuvasta terveydestään huolimatta karkasi kahdesti marjaan. Meloin kapeaa, hiekkapohjaista jokea edes takaisin keskellä talousmetsää ja väistelin iholle tunkevia majavia. Ja olin täydellisen onnellinen.
Viikko meni aivan liian nopeasti ja jätti ison ikävän ja hyvin takertuvaisen murteen.
2 kommenttia:
Viimeksi kun mä ehdotin työpaikalla toimintauudistuksia, pomo erosi.
Which was good.
Uh! Ei meillä, which is good.
Lähetä kommentti