sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Silloin aina muistan, mikä kaupungin anonyymissä vilinässä niin viehättää.

Tonttinaapurini on eläkepappa, sellainen puutarhatontun oloinen erittäin puhelias setä, jolla on hieman huono kuulo. Setä tuppaa ilmestymään liepeilleni aina, kun teen jotain tontilla. Aina. Hän puhuu minulle keittolihan hinnasta kun raivaan kukkapenkkiä epätoivoisen pienillä välineillä (minun puutarhani tarvitsisi raivaussahaa ja puskutraktoria. Terkkuja Ikelle). Hän puhuu minulle pienen puutarhatraktorin hankinnasta, kun leikkaan marjapensaita. Hän vainoaa minua "Saarenmaan kauneimmat pihat 1986" -kalenterilla, kun ajan nurmikkoa.

On käynyt kiusallisen selväksi, että hän oleilee liepeilläni lepuuttaakseni silmiään maatiaismaisen tenhokkaassa olemuksessani.

Sedän käsitys salaojitetusta rajastamme on sosialistinen. Minä istutan rajan harmaalle vyöhykkeelle laajenevaa kukkapenkkiä. Hän siirtää sinne marjapensaita. Minä pakotan hänet sietämään rajalla kasvavia mesiangervoja. Hän leikkaa koivut pensselimäiseksi tupsakkeiksi. Eräänkin kerran olemme seisoneet pyykkikivellä ja tähyilleet, missä se maaginen viiva käytännössä katsoen menee.

Eräänä päivänä en löytänyt kolmipiikkistä perunakuokkaani mistään. Se ei ollut kukkapenkin luona, kompostilla, autokatoksessa, saunassa eikä leikkimökissä. Mainitsin asista ukkelille varoittaen häntä varkaista. Ukkeli alkoi hieman vääntelehtiä ja kysyi, oliko perunakuokkani mahdollisesti punainen. Sanoin, että kuokka oli Härmän taonnan vihreä perunakuokka, jossa on puuvarsi. "Ahaa!" Ukkeli sanoi, ja haki sen työkaluvajastaan.

Selitys oli vuolas, ja siihen liittyi lehtien siivoaminen ojasta joskus syksyllä ja mahdollisuus, että ukuli olisi luullut minun kuokkaani omakseen. Melko ovelaa kokeilla tuollaisella väritestillä, tunnistanko oman kuokkani, kun hän sen seuraavalla kerralla pottumaahansa iskee!

Jumalavita. Asemasotaa käydään nyt laajenevan perennapenkin molemmin puolin. Olen kylvänyt sinisarjaa, mutta olen valmis myös käyttämään tarvittaessa palsamia.

5 kommenttia:

Rosa Majalis kirjoitti...

You go girl! Yön pimeinä tunteina voit istuttaa sedän pihalle mirrinminttua, jotta kaikki naapuruston irrallaan juoksevat kissat valloittavat naapurin pihan. Myös ylimääräiset akaattikotilot voit salakuljettaa Ukkelin pihalle syömään sen kaikki kasvit.

Tästä odotan selvityksiä tulevaisuudessakin.

Kati Parppei kirjoitti...

Palsamia, hehehe.

Kunhan muistat, että jättiputki on seurauksiltaan verrattavissa ydinaseeseen.

celia kirjoitti...

Niin, mutta kannattaa muistaa myös se, että biologiset aseet saattavat purra omaan nilkkaan, ei kun polttaa. Jättiputki nimittäin leviää kaikkialle eikä sitä saa hävitettyä millään, jos sen päästää (naapurin) tontille. Ja se aiheuttaa aivan hirvittävää jälkeä ihmisen iholle.

Minä ehdottaisinkin piikkilanka-aitaa tontin ympärille ja lankaan kunnon sähköjännitettä. Jos sekään ei tehoa, rajan voisi miinoittaa. Sähköaidan taakse sitten hirveä vahtihurtta haukkumaan puutarhatontun tainnoksiin. - Tai no, jos ette Väinöä henno laittaa tienaamaan leipäänsä, kai se ihan tavallinen aitakin pitäisi naapurin poissa teidän tontiltanne.

Jenni kirjoitti...

Täällähän on viety biologinen sodankäynti ihan uusiin mittoihin! Tunnen itseni ihan lepsuksi palsameineni.

Jos nuo jättiputken tapaiset järeät joukkotuhoaseet nyt jätettäisiin suosiolla käyttämättä, siinä sodassa häviävät kaikki;D

Rusopajuangervolla ja pihlaja-angervolla päästään paljon pehmeämmillä keinoilla rajan valtiaaksi, Väinöstä näet ei ole vahtikoiraksi ja aita olisi selvä piste naapurisovulle...

Kati Parppei kirjoitti...

"Jos nuo jättiputken tapaiset järeät joukkotuhoaseet nyt jätettäisiin suosiolla käyttämättä, siinä sodassa häviävät kaikki;D"

My point exactly :).