keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Kirvesterapiaa

(kuva: http://www.takopaja.fi/kansisivu.htm)

Kaikki, joilla on taipumusta vahingoittaa itseään tietävät, että fyysinen kipu -- oli se sitten oksentelusta kouristunut vatsalihas, tuore haava tai rikki pamautettu rystynen -- vie hetkellisesti kaiken huomion ja se todellinen ahdistuksen syy häipyy taka-alalle.

Itse olen sitä mieltä, että paras tulos saavutetaan kuitenkin käyttämällä kärsivällisesti pehmeämpiä keinoja, kuten liikkumista, puutarhanhoitoa ja halonhakkuuta. Jossakin vaiheessa halonhakkuukin alkaa sattua, vaikkei löisikään polveensa. Ja lisäksi pidän kirveen kanssa ämmäilystä.

Tapaan myös väsyttää itseäni jalkapatikassa. Toki lihasten optimaalisen uupumuksen saavuttaminen vie sillä tavalla paljon kauemmin, mutta jälki on ehjempää. Olin metsässä eilen kolme ja tänään nelisen tuntia. Söin aamupalaa lammen rannalla.

Otin välillä kengät pois, täytin punaista retkipulloa purosta ja olin ihastuttavasti eksyksissä. Olisin ottanut nokoset puun alla, mutta alkoi piskoa.


Eväitä kärkkyvät sorsat olivat Väinölle epäkohteliaita.

4 kommenttia:

Vt kirjoitti...

Halonhakkuu ja sen sellainen työ on kieltämättä mielekästä puuhaa. Viimeksi mökkeillessäni, puunrungolla olutta tölkistä siemaillessani ja veljeni vaimon moottorisahatyöskentelyä seuratessani, mieleni teki jopa pariin kertaan kysyä tarvitsisiko hän apua.

Jätin kysymättä kuitenkin, kun istuminenkin tuntui hyvältä.

Jenni kirjoitti...

Älä ikinä tarjoa apua naiselle, jolla on moottorisaha.

Anonyymi kirjoitti...

Halonhakkuu on niin huippu terapiamuoto, etten voi käsittää miksei se ole jokaisen psyk-osaston päivälistassa kaikenmaailman taideterapioiden rinnalla. (Okei, myönnetään, että sillä osastolla missä makaavat ne katatoniset skitsofrenikot, ei halonhakkuu varmaan toimisi...) Eikä työyhteisöjen tarvitsisi mennä mihinkään Marson ole aurinkoinen-luennoille, kun pistäisivät puita päreiksi.

Kirvestä on hyvä heilautella miehekkyyspisteiden keräämiseksi tai fiilistelyn vuoksi tai suutuspäissäänkin (kunhan ei huitaise lähimmäistään). Vaikka kauhutarinoita kerrotaan niin hyvin harvoin ihmiset itseään kirveellä lyövät. Huomattavasti enemmän tuodaan esimerkiksi irtosormia sirkkelöinnin tuloksena.

Joten ei tässä muuta kuin...kirvesvartta.
-Brandon-

Jenni kirjoitti...

No joo, katatonisten skitsofreenikkojen kirvesterapia ei just kuulosta kuntouttavalta:D