sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Tillbehör och kuriosa prylar.


(Kuva: www.freefoto.com)

Käymme aina tilaisuuden tullen antiikkimessuilla. Kauniiden, vanhojen esineiden katselu on lystiä ja harjaannuttaa antiikkisilmää ja sisustusmakua. On hauskaa huomata, että alkaa tunnistaa eri suunnitteijoiden tuotteita, lasien nimiä ja aikakausia.

Hinnat eivät tietenkään ole tästä maailmasta. Hiplaan ostoaikeissa Tampellan vaaleanpunasävyisiä painokuvioisia tabletteja.
Minä: Sieviä ovat, tykkään vaaleanpunaisesta.
Myyjä: Kahdeksan euroa.
Minä: Kappale?
Myyjä: Kappale. Eli yhteensä 40€
Minä: Hmm. [Siirtyy seuraavaan pöytään harkitun hitaasti]
Yhdessä pöydässä on ruutukuvioisia Franckin harmaita lasikulhoja. Meillä on niitä kolme ja jälkiruokaversioita tusina. Pesen niitä surutta astianpesukoneessa, koska olen laiska ja käytän julmasti kaikkia herkkiä antiikkiesineitämme ihan tavalliseen kattamiseen. Alennettu hinta näyttäisi olevan 60€. Harkitsen siirtymistä käsintiskaukseen.

Antiikkimessujen kummallisin ilmiö on myyjät, jotka eivät oikeastaan ole messuilla myyntiaikeissa. Eräskin nukkui, selin yleisöön, talonpoikaisella puusohvallaan istuen. Sen luoltaantyöntävämpää myyjää en ole vielä konsanaan tavannyt. Eräs toinen herra kuljetta kaikilla messuillaan mukanaan kattovalaisinta, jossa on kolme värikästä alumiinista varjostinta. Olen luultavasti ainoa messuvieras, joka todella haluaisi ostaa sen, mutta valaisimen hinta on messuista messuihin ja vuodesta toiseen sama 200€. Toivon, että myyjä jossakin vaiheessa tajuaa, että valaisimen kuljettaminen ja varjeleminen kolhuilta tulee ajan kanssa kalliimmaksi kuin se, että tiputtaisi hinnan puoleen ja vain yksinkertaisesti möisi sen.

Onneksi minua miellyttää usein sellainen halpa tusinatavara, jonka upeutta myyjät ja messuvieraat eivät havaitse. Yhden romu on toisen aarre. Tällä kertaa ostin muovisen kissapeilin, muoviset isot nipsukorvikset (valkoisia kielonkukkia) ja jalallisen kakkuvadin. Taloudestani näet puuttui jalallinen kakkuvati. Tällä kertaa kaikkein halvin, puristelasista tehty vati viehätti silmääni eniten röyhelöisellä reunallaan ja lasimassassa kimmeltävillä kuplillaan: jätin kolmen, neljän ja kahdeksankympin vadit hyvällä mielellä odottamaan varakkaampaa ostajaa ja tinkasin vielä omastanikin vitosen. Aion leivoskella tulevalla viikolla muffineja ja kattaa ne kakkuvadilleni. Kattaus tulee olemaan fantastinen.

4 kommenttia:

Markka kirjoitti...

Ilmeisesti ostos maksoi alle 30 eur.
Kiiski Vastarannalla on uusi look näemmä.

Anonyymi kirjoitti...

Kissapeili kuulostaa hauskalta...

emmi2410 kirjoitti...

no mutta antiikki tavaroista kuuluukin käyttää. tietty käsintiskaus on suositeltavaa..

ärsyttää juuri kaikenlaiset keräilija sedät, jotka vaan pitää esineitä jossain komerossa. eihän niistä mitään iloa kellekään.

Jenni kirjoitti...

Kissapeili on sellainen Shaggy-tyylinen pieni kapistus, oikea turhuus:D

Emmi: samaa mieltä! Saisihan niille tietysti olla hellempi...