Olen tässä mietiskellyt, miten televisiottomuus lopulta vaikuttaa elämääni. Joku tutkija sanoi radiossa, ettei nykyihminen voi elää ilman televisiota. Mitä hän tarkoitti?
Tajusin, että tietty kollektiivisen ymmärryksen alue alkaa ilman televisiota rapautua: minulla ei ole tuhansia tai miljoonia kiljoonia ihmisiä yhdistävää kokemusta sellaisista asioista kuin "Pako", "Lost", "Idols" tai "Tanssii tähtien kanssa". Informaatiopökeleitä tippuu kylläkin niin monesta kanavasta, että väkisinhän minulla on joku haju asioista on, mutta olen selvästi putomassa pahasti pulkasta.
Bussipysäkillä ollut "Suojelijat" -mainos sai aikaan spontaanin naurunrähäkän. Luulin ensin, että kyse on vakavasta draamasta, mutta kuvatekstit ja överit poseeraukset varmistivat sen, että kyseessä on joku Studio Julmahuvi -tyyppinen veto. Myöhemmin tajusin, että kyseessä on vakavaa draamaa ja minusta on tullut surullinen, yksinäinen käkättäjä. Onneksi en osoittanut mainosta rikkinäisestä eriparilapasesta pilkistävällä likaisella sormella ja sanonut: "Kattokaa ny hei, ei saatana", ennen kuin jatkoin ylikuormattujen ostoskärryjeni työntämistä kohti kodikasta paperinkeräyslaatikkoani.
12 kommenttia:
- Elämäsi tuntuu miltei seikkailulta, kirjoitti mm minun blogini kommenttilaatikossa, kun kerroin ajelehtimisestani televisiottomassa mentaaliavaruudessa. Näin sitä tosiaan voi kokea uusia eksoottisia todellisuuksia.
Minun mielestäni taas on jännää, miten tässä reilun kahden vuoden televisiottaman elon aikana olen saanut välillä jotain omituista ihailua. Että ikään kuin olisin jotenkin fiksumpu tyyppi, kun en katso tv:tä. En tajua sitäkään näkökulmaa.
Mutta joo, ihan hyvin sitä pysyy ajan ilmiöissä kiinni lööppien ja muun väistämättä silmiin osuvatn takia.
Se on jotenkin hassua: niin kuin televisioton muka käyttäisi vapaa-aikansa barokkimusiikin kuuntelemiseen, ranskalaisen keittiön harrastamiseen ja Foucaultin ja Lacanin lukemiseen.
Mutta hetkinen, niinhän me.
No joo, television idea on absurdi. Nurkassa on laatikko, jossa esiintyy peukaloisia. Siis niiden pitää olla tosi laihoi, että ne mahtuu niihin litteisiin laitteisiin!
Amazinks.
Digiboksini hajottua olen ainakin itse huomannut, kuinka paljon aikaa kaikkeen muuhun jää kun ei tarvitse katsoa televisiota. Kaikki ne netistä katsotut O.C.- ja Boston Legal -jaksot... Niihin ei olisi mitenkään ollut ennen aikaa!
vt, olen sortunut söpöihin eläinvideoihin. Tiesitkö että vauvalaiskiaiset näyttävät vierailijoilta avaruudesta?
Jos minulla olisi ollut televisio, olisin vain katsonut jotakin FST -dokumenttia, ja tämä tietoisuuden taso olisi jäänyt saavuttamatta.
Vähänkö viisaaksi tuntee itsensä ihminen, jolla on sekä televisio että digiboksi että televisiolupa asiallisesti maksettuna, mutta joka ei silti juurikaan televisiota katso? Tosi vähän, vaikka onhan se tosi viileää nököttää pimeän töllöttimen ääressä (hetkinen, tarkistan) barokkimusiikkia kuunnellen ja Foucaultia lukien.
Suojelijat, voi hyvä ihme kumminkin.
Hyväkös siinä on on, populäärikulttuurin äärellä istua, ja ajatella, että nyt voisin katsella esim. 4D -dokumenttia, mutta lukaisenkin sen sijaan tämän uusimman parnasson.
Ha ha. Kolkkoa naurua.
Vaikka meidän huushollissamme on yksi televisio per asukas, en ole katsonut ainuttakaan mainitsemaasi tv-ohjelmaa, enkä tunne jääneeni mistään paitsi. Ei vain ole tehnyt mieli katsoa.
Ilmaisen nettitarjonnan parantuessa määrältään ja laadultaan telkkarista tulee ihan turha *ennustus*
Serranon perhettäkin voi seurata netissä.
Minullakaan ei ole telkkaria. Netissä roikkumiseen ja lorvailuun saa kyllä tosiaan hukattua yhtä helposti aikaa.
Kun televisiolupahallinnon (tjsp.) virkailija soittaa hänen ensimmäinen lauseensa on toteamus, että tässä asunnossa ei ole voimassa olevaa TV-lupaa, ja toinen lause on kysymys, että haluaisitko täten ja tässä ja nyt saattaa sen voimaan. Sitä ei siis kysytä, että onko teillä televisio.
Mulla käy aina sama tarkastaja, jolla on aina sama taktiikka. Hän jututtaa koiraa ja varmaankin kuulostelee, onko asunnossa telkkaria. Keskeytän esityksen sanomalla, että niin, sinähän olet se tv-lupatarkastaja.
Kolmatta kertaa on tulossa visiitille ja koko pelleily alkaa pikku hiljaa ottaa aivoon.
Lähetä kommentti