lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Ja he elivät elämänsä loppun saakka.

Matemaattinen,
lumihiutaleen muotoinen,
koristeellinen.

Röpelöinen,
tunnoton,
kuollut alue.

Muisto,
merkki,
tienviitta eri suuntaan.

Olipa kerran
eräs ilkeä riita,
joka päättyi niin,
että prinsessa heitti prinssin kasvoille
lasillisen rommikokista ja
prinssi sammutti savukkeensa
prinsessan olkavarteen.

Ja he elivät elämänsä loppuun saakka,
erillään, ihoillaan yhteinen haalistuva
perhealbumi.

* * *

Runotortstain aihe oli kipupiste.

7 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Monia runoja samassa. Kolme ensimmäistä voisi olla oma runonsa, kaksi seuraavaa omansa ja viimeinen säkeistökin aivan oma runonsa. Pidin kokonaisuudesta, sen selkeästä tarinasta, vaikka tyylillisesti runo jakautuukin kahtia.

Satumuoto toimii minusta todella hyvin, se etäännyttää ja paljastaa suhteeseen liittyvät haaveet ja realismin.

Moira Luv kirjoitti...

Pidin tosta prinssi ja prinsessa jutusta. Siinä oli sitä jotain.

helanes kirjoitti...

Paljon on kokonaisia kartastoja, ja yhä yhdessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä runo. Mutta se puolivaltakuntaa? No! Miten sen kävi?

Jenni kirjoitti...

Kiitos hirveästi kommenteista!

Tästä tuli ehkä vähän poukkoileva, kun seurasin ensin yhtä ja sitten toista ideaa ja yritin sitten saada hieman ristiriitaiset elementit keskustelemaan toistensa kanssa.

Puoli valtakuntaa... kai se omaisuus jaettiin:D

Kliivia kirjoitti...

Toimiva kokonaisuus vaikka löytyikin eri "osia". Pidin.

Jenni kirjoitti...

Kiitos kliivia. Joskus on kivaa yhdistellä erilaisia elementtejä, kuten mansikoita ja homejuustoa...