Jo Ohara: Spring yearling moose calf 26/05/2006
Makaan hereillä ja ajattelen, että on jo aamu, eikä enää ehdi nukkua. Maha on täynnä kyitä ja päässä kohisee ja rätisee. Ei ihme, että tyyny on kuuma ja koko huone tuntuu tukahduttavalta. Huokaan ja etsin asentoa. Unet ovat niin voimakkaita, että herään niihin aina, niin kuin painajaisiin.
Yritän keskittyä ajattelemaan jotakin, joka ei liity töihin. Ajattelen Varikonniemen hirveä. Ajattelen, mitä tapahtuisi, jos en perääntyisi. Kuinka lähelle se tulisi ja mitä tekisi. Antaisiko koskea? Ajaisiko puuhun?
Aamulla panen radion päälle ja yritän kuulla jonkin kantavan ajatuksen, joka näyttäisi reitin tämän päivän läpi, mutta siellä kerrotaan koulukeskuksesta, likaisesta vedestä ja ruotsalaisesta sähköstä. Jos olisi radiokanava, jossa soitetaan vähälevikkistä musiikkia ja luetaan aforismeja, kuuntelisin sitä aina.
Miksi elämä tuntuu selvittämättömältä takulta silloinkin, kun kaiken pitäisi olla kohdallaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti