Koulutuspäivän päätteeksi osa esiintyjistä ja osallistujista suunnisti olutravintolaan ja minä pääsin följyyn. Nyt on juuri sellainen maanisen tuottelias krapylahype, joka syntyy tumman oluen ja itseään älykkäämmän seuran mainiosta yhdistelmästä. Mutta kerpele, kuka on mennyt yön hiljaisuudessa hautaamaan koiran suuhuni?
En muista, milloin viimeksi käynyt niin kiihkeää keskustelua ontologiasta, sosiolingvistiikasta, geeneistä, aivoista ja joukkojen älystä. Jos yritän tarkentaa aivoni keskusteluun, maailma alkaa pyöriä. Olen myös päättänyt sivistää itseäni lukemalla kielitiedettä ja sosiologiaa ja myrmekologiaa ja maailmanhistoriaa käsitteleviä teoksia. Sivistykseni on nolottavan ohut, koska olen aivan liian lyhytjännitteinen. No, ehkä olen tarpeeksi narsisti: nippelitiedolla snobbailu on ehkä parasta, mitä voi housut jalassa tehdä, siinäpä oivallinen kannustin. Miksi väittää, että haluaa oikeasti tietää, jos oikeasti haluaa vain olla hyvä ja argumenteissan musertava keskustelija?
Kiitos kaikille valtavan innostavasta ja inspiroivasta koulutuspäivästä ja viihtyisästä illasta!
4 kommenttia:
Olenkin viimeiset kaksi päivää miettinyt, missä seurassa pääsisin loistamaan juuri omaksumillani tiedoilla aortan läppäleikkauksesta, onttolaskimoista ja synnynnäisestä sepelvaltimoviasta, puhumattakaan tulkkaustilanteiden eettisistä ongelmista!
Niin! Kerta. Monilla on pienten tieteellisten anekdottien fetissi.
Minäkin haaveilen usein lukevani valtavan määrän tietokirjoja kaikesta, ja fantasioin esim., että pitäisin automatkalla Turusta Rovaniemelle muille matkalaisille koko matkan kestävän esitelmän, joka olisi muiden mielestä mykistävän hieno.
Mutta se joka tästä esitelmästä saa narsistista tyydytystä on tämä oikea minä, kuvitteellinen automatkaminä sen sijaan on todella vaatimaton. Tod.minä ottaa muiden kuvitteelliset kehut vastaan, ja on niistä tyytyväinen.
Niin olen todella miettinyt, että jos nyt oikeasti onnistuisin lukemaan sen kaiken, ja vielä saamaan sen päähäni hyvin ja vielä puhumaan sen selkeästi, ja jäsennellysti ja omaperäisesti ulos, niin olisinko silloin siinä tilanteessa yhtä vaatimaton ja jalo kuin kuvitelmaminäni. Vai olisinko vain snobbaileva narsisti, ja siten vielä että muutkin sen näkisivät. Toisaalta Freudkin sanoo, että jokainen on narsisti. Se on normaalia jotenkin, ja kaikki saavat narsistista tyydytystä osaamisestaan. Vaikka ei se ylikään saa mennä.
Mutta parempi on kohdata oma narsisminsa ja pyrkiä pitämään se kohtuullisena kuin kieltää, ettei ollenkaan haluaisi olla hyvä -> ihailtu...
Sekin on tavallaan jaloutta.
Lähetä kommentti