Ensinnäkin: lisäsin Tosikon päivän sanoihin. En tiedä, miksi en ole tehnyt niin jo aikapäiviä sitten, siinäpä on nimittäin hyvä kirjoittaja, jonka otsikot saavat minut kademielelle.
Toisekseen kasvispainotteiseen luomuravintoon siirtymiseni on kussut useita kertoja. Olen vain ihminen! Aika paha ihminen. Lounasravintolassa tarjoiltiin tänään vallan irstasta broilerilasagnea. Pystyin sanomaan ei italiansalaatille ja tuoreille sämpylöille, mutten sille. Huokaus.
Kolmanneksi olen vähän huolissani siitä, etten lue juurikaan miesten blogeja. Miksi en? Hyvät mieskirjoittajat voisivat tulla tarjolle tuonne kommenttiosastoon. Tirkistelen Tylsyyden Multihuipennusta, MitVittiä, Kotimiestä ja Sedistä. Vakituisen lukusuhteen olen pystynyt solmimaan vain Juuso Hyvärisen blogiin ja Well Dressed Librarianiin. BTJ:n Tuomas Kilven blogia luen oman ojassa olevan lehmän vuoksi. Muun muassa. Brandonkaan ei enää päivitä, joten häntä ei lasketa. (Toivon että hän lukee edellisen lauseen, tuntee syyllisyyden pistoksen ja alkaa tietenkin heti päivittämään kiivaasti.) Joskus, kun haluan kiihdyttää itseni järjettömään raivoon, luen sovinistien blogeja. Se on hyvin tyhmää. Vähän sama asia, kuin rautaesineen koskettaminen kielellä pakkassäällä.
Sellaista. Pieniä ovat huolet. Nyt otan gintonicin.
5 kommenttia:
Minulla on kanssa pieni huoli, mutta tilaan reippaasti montaa kymmentä blogia ja niistä joku 90% ovat naisten kirjoittamia. Toisaalta harvemmin kai minunkaan blogia miehet lukevat saatika kommentoivat. Paitsi ne vakio ihanat lukijat.
Hyvä ihme. Tosiaan, mulla on kyllä miesblogeja aika montakin, mutta naiset selvänä enemmistönä. Naisilla nyt on vaan niin pirun hyviä blogeja. Näin se on.
Gin, gin!
Miehillä on niin vähän tarjontaa...hmm
Vaikka tämä on jo muinaishistoriaa niin elämöin kuitenkin. On parhautta tulla mainituksi miehenä. Vaikka edes poissaolevana.
-Brandon-
Lähetä kommentti