Ihan totta rakastan! Laa laa laa, kiitos kiltit sedät, kun viette minut autoajelulle!
* * *
On päiviä ja on päiviä. Tänään oli sellainen päivä, että Hämeenlinnan kaupunkin on totisesti saanut palkkakustannuksilleen laadullista ja määrällistä vastinetta yhden kirjastonhoitajan työpanoksen muodossa. Aluksi kirjavinkkasimme draamallisesti 26 vilkkaalle neloselle. Kun viimeinenkin villiintynyt oppilas oli löytynyt ja saatettu koulutielle, riisuin lötköt velourhousut, heitin jakun niskaan (molemmat em. pukuhuoneessa, enkä esimerkiksi esityssalissa) ja valmistauduin kertomaan Hämeenlinnan kirjaston lokikirjasta Tapiolan kirjastolaisille. Lokikirja on muuten päivitetty suorassa lähetyksessä, kesken esityksen.
Tämän jälkeen huitaisin kahvit naamaan (osa osui suuhun ja nieluunkin) ja tein normaalin tiskivuoron tietopalvelussa.
Onko joku tutkinut jakkupuvun voimaannuttavaa vaikutusta? Ja onko normaalia pitää jakkua onnenkaluna? Kertokaa joku pliis.
Tämän jälkeen huitaisin kahvit naamaan (osa osui suuhun ja nieluunkin) ja tein normaalin tiskivuoron tietopalvelussa.
Onko joku tutkinut jakkupuvun voimaannuttavaa vaikutusta? Ja onko normaalia pitää jakkua onnenkaluna? Kertokaa joku pliis.
2 kommenttia:
minun jakkuni saa minut aina tuntemaan itseni dana scullyksi,on niissä taikaa. Jos vielä satun liikumaan isojen siististipukeutuvien miesten seurassa, on agenttifiilis täydellinen. Beware!
On siinä jotain!
Siihen vielä saappaat. Ja käsiase.
Lähetä kommentti