Hän on perheellinen ja naamallinen ihminen

Sain nauttia koko viikonlopun äidin ja siskojeni, sekä sisarentyttäreni Epun seurasta! Eppu oli flunssassa ja luulin perjantai-iltaan asti, että siskoni joutuu jäämään Epun kanssa kotiin. Olin pyllähtää takamuksilleni, kun menin avaamaan kertsin alaovea äidilleni ja siellä oli myös siskoni ja tämä pieni kuunaama!

Kaksi päivää voimallista ristiinterapointia ja hyvää ruokaa - täytyy sanoa, että juuri tätä kaipasin. Rintani päälle pysäköity rekka on liittynyt Vaalimaata kohti matelevaan jonoon ja vauva-akku on ladattu. Vauvojen seuraaminen on muuten äärimmäisen rentouttavaa. En ole varma, kumpi meistä piti enemmän huivin avulla leikittävästä Kukkuu-pöö -leikistä, mutta olen aika pettynyt, ettei Ukkonen suostu leikkimään sitä. Ei sitten millään.

Oli ihan haikeaa viedä pikkusisko junalle, vaikka yhteydenpitomme onkin hermeettisen tiivistä. Silti! Pitäisi olla naapurukset. Pikkis tuli jopa nukkumaan viereeni, koska nuhainen Eppu itkeskeli yöllä ja Ukkonen liikkui Tampereen seudulla. Mulla on hirveän fiksu, kaunis ja huumorintajuinen sekä pätevä lähipiiri.

* * *

Uteliaisuus tappoi kissan. Olen liittynyt naamakirjaan ja onnistuin luultavasti kutsumaan ystäväkseni kaikki sähköpostilistallani. Mukaan lukien Fujitsu Siemensin huoltotiimin. Vampyyrini on ihan hakattu, enkä ymmärrä puoliakaan sovelluksia, joita olen imuttanut profiiliini, mutta onpa hauska lelu! Pidän erityisesti hautausmaasta. Ja siitä, että voi saada kavereita ja verkostoitua. Perheenjäsenten mielestä naamailuni oli koomista. Mutta olen jo kutsunut heidät kavereikseni, joten kyllä se virnuilu loppuu viimeistään sitten, kun saan potkittua tuon vampyyrini vauhtiin. Luuseri.