Yrjölänpuurolla oksentelua vastaan. Sisältää eritekuvauksia!

Väinön vatsavaivat pahenivat toissapäivänä sellaisiksi, että etsin eläinlääkärin yhteystiedot. Ennen raskaan ja kalliin klinikkakäynnin varaamista kokeilin vielä googlettaa koiran kroonisen oksentelun - ilman suuria odotuksia. Kyllä se Google-setä on viisas! Löysin nimittäin pitkän keskustelun, jossa käytiin läpi ne kuusitoista syytä oksenteluun, joita olin itsekin epäillyt. Koirahan voi yrjöillä esimerkiksi stressin, tyhjän mahan, vääränlaisen ruoan, kiimaisten narttujen, eroahdistuksen ja loisten vuoksi ja tietenkin siksi, että Merkurius on kolmannessa huoneessa.

Koska olen pyrkinyt eliminoimaan kaikki stressitekijät ja kohtelemaan koiraa silkkilapasin (terveisiä kaikille collierotuisten koirien ja ansarikukkien omistajille): antamaan sille paljon virikkeitä ja possarihuomiota, päädyin tuijottamaan syyttävin silmin ravintoa.

Virallinen koiranruokintatotuus on tietenkin se, että ruoka ostetaan eläinkaupasta tai eläinlääkäriltä. Markettien ruokaa ei rotukoirat syö, koska se on heikkolaatuista ja tehty teurasjätteistä (ehkä urbaanilegenda, ehkä ei). En ole osannut Jumalattoman Kalliita Eläinlääkäriruokia ja Siedettävän Hintaisia eläinkaupanruokia koiralle syöttäneenä ollenkaan ajatella, etteivät ne mukamas vain sovi meidän piskille, eivätkä eläinlääkärit tai eläinkauppiaat ole tietenkään hiiskuneet, että valmisruoalle on vaihtoehtoja. Eivät tietenkään, siinähän menee tienestit. Koiralle syötettiin yhteen otteeseen, pahojen iho-ongelmien vuoksi, melkein vuoden ainoastaan Walthamin hypoallergiaruokaa, joka tehdään tapiokasta ja villakuoreesta ja se haisee niin pahalle, että sitä on hermeettisen visussa terästynnyrissä.

Epävirallinen, koiranystävien totuus onkin toisenlainen. Lueskelin monen saaneen avun koiran ruoansulatusongelmiin syöttämällä koiralle Yrjölänpuuroa, joka valmistetaan uunissa ohrasta, riisisitä, hirssistä, tattarista, vapaavalintaisesta lihasta, öljystä ja vihanneksista. Hinnaltaan mössö on halpaa ja makukin on Ok. Mitä? Tietenkin minä maistoin sitä! Tästä lähtien syön samaa uunipuuroa koiran kanssa ja me olemme molemmat virkeitä, hoikkia, sivakkakarvaisia ja tervemahaisia.

Koira on nyt toista päivää Ykäpuurolla ja koputan puuta, koska koira ei ole oksentanut vuorokauteen ja jätöksetkin ovat olleet sellaisia kiinteitä pätkiksiä, joita on suorastaan kiva noukkia hauskapussiin. Seuraan tilannetta henkeä pidätelleen ja peukalot krampissa. Toivon, että Yrjölä pelastaa minut. En kestä enää eritekeskeistä elämää. Ja ennen kaikkea toivon, että Väinö saadaan terveeksi. *Nyyhks* Tuolla se nytkin loikoo ja syö sukkaani, reppana.