keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Kontaktimuovituksen lyhyt oppimäärä

Oletko vanhempi?

Ovako lapsesi aloittaneet koulun ja tuoneet kotiin kiljoona kirjaa?

Onko suhtautumisesi lasten kirjojen päällystämiseen ongelmallinen?

Onko sinulla kontaktimuovitrauma?

Ei hätää! Kuvalliset ammattilaisohjeet kirjojen päällystämiseen löytyvät ihan upouudesta Hämeenlinnan kirjaston lokikirjasta!

22 kommenttia:

Kirvesti kirjoitti...

En tiennyt ennen, että pitää olla 4 senttiä joka puolelta kirjaa muovia yli. Enkä tuota, että 2 senttiä selästä viillot muoviin.

Suurin ongelmakohta on juuri tuo selkä, ja se miten muovikielekkeet saa pois. Täytyy käyttää paperiveistä, mutta silti jäljestä tulee rumaa.

Eikö kirjastoissa edelleen leikata osiin ja liimata kanteen kiinni se paperinen päällys, joka kovakantisissa kirjoissa on?

Hestia kirjoitti...

Loistava ohje. Tuolla systeemillä olen minäkin onnistunut saamaan MELKEIN kuplattomia muovituksia lasten koulukirjoihin.

Ainoa ongelma ovat ohuet kirjat. Aina ne saakelin neljän sentin reunat tuppaavat tarttumaan toisiinsa kun pääsee takakannen jälkeen etukannen kimppuun. Yleensä yritän tehdä sisätaitteet takakannen kontaktimuoviin ennen siirtymistä etukannen puolelle, mutta siinä onnistuu aika hyvin ryttäämään muovin. Vinkkejä...? =)

Jenni kirjoitti...

Moi! Kovakantisten, paperipäällyksisen kirjan muovitusohjeet kannattaa tilata tuolta Hämeenlinnan kirjastoblogista. Sellaiset järjestetään kyllä! Paperinen lieve leikataan irti ja liimataan sisäkanteen. Paperikansi muovitetaan ensin, asetetaan paikoilleen ja taitteet kääneetään kiinni kansiin. Sen pienempii osiin ei paperikantta kannata leikatakaan.

Hestia: kannattaa vetää takakansi muoviin ja muovittaa vielä kirjan selkä kunnolla ja kääntää takakannen liepeet sitten kiinni kansiin. Ja muovittaa sitten etukansi...

Selkä ja takakannen päätylieve kannattaa muovittaa/taittaa niin, ettei avaa kansia kokonaan. Muuten muovi jää kinnaamaan.

Celia kirjoitti...

Haluamatta kehuskella kovin kamalasti, saan kyllä muovin kohtuullisen kuplattomana kirjojen kansiin erään kirjastotädin kauan sitten antamilla ohjeilla, joten ongelma piileekin rupeamisessa. En millään viitsisi vetää muoveja kirjoihin. Onneksi kotona ei ole kuitenkaan kiljoonaa kirjaa odottamassa, mutta kohta on, jos en ryhdy hommiin.

Jenni kirjoitti...

Celia: hyvä hyvä.... kyllä sitä voi jo vähän kehua, jos pystyy elämään kontaktimuovin kanssa sovussa:D

Wilhelmiina kirjoitti...

Heh! Lyhensin kommenttini tuolta virallisesta blogista, kun tuli mieleeni, että viimeiseksi sinne nyt kaivataan toista kirjastotät... eikun -henkilöä sotkemaan. En tiedä tuleeko sinulla kommentit sähköpostiin (missä tapauksessa sait kommenttini jo), mutta tässä se mitä kirjoitin tuolla:

Meidän kirjastossa käytetään muovin pinnan tasoitukseen viivottimen sijasta nyrkkiä.

-Ihan oikeasti. :D Siis tarkoitan tietenkin, että laitettaessa muovia hinkataan pinta tasaiseksi nyrkin lappeella sivulta sivulle (enkä esim. sitä, että hakataan kirjaa nyrkillä, kunnes se on niin hajalla, että sitä ei maksa vaivaa enää yrittää suojata). Tämä tasoitustapa, tosin, saattaa olla suositeltavinta lähinnä ns. edistyneille päällystäjille eikä siis ehkä kotikäyttöön. Lisäksi parinkymmenen kirjan jälkeen käteen sattuu aika paljon...

Tiesitkö muuten (varmaan tiedätkin?), että kaupunkimme hienossa linnunmuotoisessa pääkirjastossa on tarkat säännöt muovin mitoista (1 cm joka sivusta) aina kulmien leikkaamiseen ja taitteluun asti? Siellä ei tosiaan pelleillä, siellä on muovituksen suhteen ankara meininki. ;) Jokainen kirja on tiukan yhdenmukaisesti muovitettu. Kirjastohenkilönä ei voi kuin ihailla. Aah. :)

Minä olen kyllä, tosin, siitä kummallinen, että todella nautin kirjojen päällystämisestä... saatan olla jotenkin perverssi. :D

Jenni kirjoitti...

Wilhelmiina: meidänkin muovittajat jättävät vähemmän kääntövaraa. Sovelsin ohjetta kotioloihin. Nyrkkijuttu aiheutti pieniä repeilyjä. Meillä tasoitetaan nyrkeillä vain hankalia asiakkaita:D Ei vaineskaan...

Wilhelmiina kirjoitti...

Joo, niin arvelinkin. Mutta ei kai teilläkään nyt sentään viivottimella mitata niitä sentin reunoja niin kuin Metsossa kuulemma on tehty? :D

Meillä jätetään yleensä pauttiarallaa parisen senttiä varaa reunoihin, koska meidän aikaisemman muovin liima irtoili muovituksen jälkeen. (Nyt meillä onkin oikeaa supermuovia, joka ei varmaan lähde edes liekinheittimellä. Ei sillä että olisin kokeillut...)

Mutta joo, kirjoja voi tosiaan päällystää myös nyrkein. ;)

jospa kirjoitti...

Hih, olen osannut muovittaa kirjoja näköjään aivan oikeaoppisesti ilman mitään ohjeita! Kirjojen päällystämisestä olen aina tykännyt, vaikka siihen puuhaan ei ole viime vuosina juuri ollut tarvetta. Ainoa raivon aihe on joskus ollut sikamaisen huono kontaktimuovi! Mistä sen tietää, onko se hyvää vai huonoa?

Jenni kirjoitti...

Jos muovinreunaa ei pääse tunnustelemaan, niin ei mistään. Hyvä kontaktimuovi on paksua, jämäkkää. Neuvoisin ihmisiä ostamaan niin paksua kontaktimuovia, kuin löytävät ja pistämään merkin mieleen...

Muovittaminen voi olla hyvin terapeuttista, minua ei enää päästetä rullien ääreen:C

kukkis kirjoitti...

Mahtavat ohjeet! Meillä on kouluunlähtö edessä vasta vuoden päästä, mutta jo nyt näen painajaisia. Miten opimme aamuheräämisiin ja minuutintarkkoihin aikatauluihin (tähän asti kun on ollut liukuva työaika)? Miten saan pojan syömään kotona (tähän asti ei ole tarvinnut, kun päikkärissä saa aamupalan)? Muovitus ei ole tullut mieleenikään - onneksi, koska muuten olisin jo suljetulla osastolla.

Ehkä lähetänkin kirjat pikapostissa eräiden nimeltä mainitsemattomien kirjastohenkilöiden muovitettaviksi ...

Jenni kirjoitti...

Hahaa! Tänne vaan! Muovitan esim. olutpalkalla... t: Yksi vapaaehtoinen terassiterapeutti

Touhis kirjoitti...

Oli pakko kehaista sun muovitusohjeita omassakin blogissa :)

Jenni kirjoitti...

Touhis, missä ihmeesä sun blogi on, ei näy profiilissa... Vai onko se yksityinen?

Kiitos kehaisusta:)

Jenni kirjoitti...

Touhula löytynyt:D Kyllä se google-setä on viksu!

Jenni kirjoitti...

Täällä omassa blogissa voin kuiskata, että pelloplastin muovin pitäisi olla ok, vaikka siviilimuovit eivät pese ammattilaismuovia. Ammattiblogissa ei nääs mainosteta.

helen kirjoitti...

Hauskat oli ohjeet, mutta en mä kyllä mitään ymmärtänyt, vaikka oli kuvat ja kaikki. Onneksi muovitusvuodet ovat vielä kaukana (ainakin 2 vuotta)!

Jenni kirjoitti...

Helen: seuraava askel onkin ohjeiden videoiminen ja havainnollistava spiikkaus...

Kirvesti kirjoitti...

Voin raportoida, että nyt olen muovittanut ensimmäistä kertaa eläessäni päällipaperisen kovakantisen kirjan. Ainoa syy minulle edes muovittaa noita, olisi se, että sen päällipaperin haluaa säilyttää mutta irtonaisena se on inha.

Muuten ihan hyvin onnistui, paitsi että leikkasin reunasta liian paljon pois, ja nyt se päällipaperi ei peitä aivan koko kantta...

Jenni kirjoitti...

Päälipaperiin kannattaa jättää aavistus käännettä, jolloin se tosiaan peittää kannen reunaan asti ja ikäänkuin "istuu" ...

minh kirjoitti...

Äitini oli oikea supermuovittaja. Oli vihot ja kirjat tasan tarkkaan standardimuovitettu koko kouluni ajan.

Päätin olla samanlainen, kun poikani aloitti koulun. Muoveihin tuli kuplia, joita Laps sitten lyijykynällä puhkoi ja repi isoiksi rei´iksi. Muistutin perinteistä ja kovasta työstä muovittamisen maailmassa. Ei tuntunut kiinnostavan.

Sama lakanoiden vetämisessä. On se kumma, kun nykynuoret ei vedä lakanoita! Meillä jätettiin ihan mikä tahansa asia kesken, jos äiti käski lakanoita vetämään. Oma Laps ei "usko" lakanoiden vetämiseen ja meillä ei nykyään vedetä lakanoita! Pöyristyttävää sielun ja ruumiin velttoutta!

Uusi muovituselämä alkaa nyt 9:nnen luokan alussa ja lakanat vedetään AINA, kun ne on pesty ja kuivattu.

Kiitos hengennostatuksesta!
-minh-

Jenni kirjoitti...

Hyvä Minh! Tästä on lyhyt matka nenäliinojen silittämiseen:D Älkäämme päästäkö perittyjä viikkaustapoja ja muovitustraditioita repsahtamaan!!