Oletko vanhempi?
Ovako lapsesi aloittaneet koulun ja tuoneet kotiin kiljoona kirjaa?
Onko suhtautumisesi lasten kirjojen päällystämiseen ongelmallinen?
Onko sinulla kontaktimuovitrauma?
Ei hätää! Kuvalliset ammattilaisohjeet kirjojen päällystämiseen löytyvät ihan upouudesta Hämeenlinnan kirjaston lokikirjasta!
20 kommenttia:
En tiennyt ennen, että pitää olla 4 senttiä joka puolelta kirjaa muovia yli. Enkä tuota, että 2 senttiä selästä viillot muoviin.
Suurin ongelmakohta on juuri tuo selkä, ja se miten muovikielekkeet saa pois. Täytyy käyttää paperiveistä, mutta silti jäljestä tulee rumaa.
Eikö kirjastoissa edelleen leikata osiin ja liimata kanteen kiinni se paperinen päällys, joka kovakantisissa kirjoissa on?
Loistava ohje. Tuolla systeemillä olen minäkin onnistunut saamaan MELKEIN kuplattomia muovituksia lasten koulukirjoihin.
Ainoa ongelma ovat ohuet kirjat. Aina ne saakelin neljän sentin reunat tuppaavat tarttumaan toisiinsa kun pääsee takakannen jälkeen etukannen kimppuun. Yleensä yritän tehdä sisätaitteet takakannen kontaktimuoviin ennen siirtymistä etukannen puolelle, mutta siinä onnistuu aika hyvin ryttäämään muovin. Vinkkejä...? =)
Moi! Kovakantisten, paperipäällyksisen kirjan muovitusohjeet kannattaa tilata tuolta Hämeenlinnan kirjastoblogista. Sellaiset järjestetään kyllä! Paperinen lieve leikataan irti ja liimataan sisäkanteen. Paperikansi muovitetaan ensin, asetetaan paikoilleen ja taitteet kääneetään kiinni kansiin. Sen pienempii osiin ei paperikantta kannata leikatakaan.
Hestia: kannattaa vetää takakansi muoviin ja muovittaa vielä kirjan selkä kunnolla ja kääntää takakannen liepeet sitten kiinni kansiin. Ja muovittaa sitten etukansi...
Selkä ja takakannen päätylieve kannattaa muovittaa/taittaa niin, ettei avaa kansia kokonaan. Muuten muovi jää kinnaamaan.
Haluamatta kehuskella kovin kamalasti, saan kyllä muovin kohtuullisen kuplattomana kirjojen kansiin erään kirjastotädin kauan sitten antamilla ohjeilla, joten ongelma piileekin rupeamisessa. En millään viitsisi vetää muoveja kirjoihin. Onneksi kotona ei ole kuitenkaan kiljoonaa kirjaa odottamassa, mutta kohta on, jos en ryhdy hommiin.
Celia: hyvä hyvä.... kyllä sitä voi jo vähän kehua, jos pystyy elämään kontaktimuovin kanssa sovussa:D
Wilhelmiina: meidänkin muovittajat jättävät vähemmän kääntövaraa. Sovelsin ohjetta kotioloihin. Nyrkkijuttu aiheutti pieniä repeilyjä. Meillä tasoitetaan nyrkeillä vain hankalia asiakkaita:D Ei vaineskaan...
Hih, olen osannut muovittaa kirjoja näköjään aivan oikeaoppisesti ilman mitään ohjeita! Kirjojen päällystämisestä olen aina tykännyt, vaikka siihen puuhaan ei ole viime vuosina juuri ollut tarvetta. Ainoa raivon aihe on joskus ollut sikamaisen huono kontaktimuovi! Mistä sen tietää, onko se hyvää vai huonoa?
Jos muovinreunaa ei pääse tunnustelemaan, niin ei mistään. Hyvä kontaktimuovi on paksua, jämäkkää. Neuvoisin ihmisiä ostamaan niin paksua kontaktimuovia, kuin löytävät ja pistämään merkin mieleen...
Muovittaminen voi olla hyvin terapeuttista, minua ei enää päästetä rullien ääreen:C
Mahtavat ohjeet! Meillä on kouluunlähtö edessä vasta vuoden päästä, mutta jo nyt näen painajaisia. Miten opimme aamuheräämisiin ja minuutintarkkoihin aikatauluihin (tähän asti kun on ollut liukuva työaika)? Miten saan pojan syömään kotona (tähän asti ei ole tarvinnut, kun päikkärissä saa aamupalan)? Muovitus ei ole tullut mieleenikään - onneksi, koska muuten olisin jo suljetulla osastolla.
Ehkä lähetänkin kirjat pikapostissa eräiden nimeltä mainitsemattomien kirjastohenkilöiden muovitettaviksi ...
Hahaa! Tänne vaan! Muovitan esim. olutpalkalla... t: Yksi vapaaehtoinen terassiterapeutti
Oli pakko kehaista sun muovitusohjeita omassakin blogissa :)
Touhis, missä ihmeesä sun blogi on, ei näy profiilissa... Vai onko se yksityinen?
Kiitos kehaisusta:)
Touhula löytynyt:D Kyllä se google-setä on viksu!
Täällä omassa blogissa voin kuiskata, että pelloplastin muovin pitäisi olla ok, vaikka siviilimuovit eivät pese ammattilaismuovia. Ammattiblogissa ei nääs mainosteta.
Hauskat oli ohjeet, mutta en mä kyllä mitään ymmärtänyt, vaikka oli kuvat ja kaikki. Onneksi muovitusvuodet ovat vielä kaukana (ainakin 2 vuotta)!
Helen: seuraava askel onkin ohjeiden videoiminen ja havainnollistava spiikkaus...
Voin raportoida, että nyt olen muovittanut ensimmäistä kertaa eläessäni päällipaperisen kovakantisen kirjan. Ainoa syy minulle edes muovittaa noita, olisi se, että sen päällipaperin haluaa säilyttää mutta irtonaisena se on inha.
Muuten ihan hyvin onnistui, paitsi että leikkasin reunasta liian paljon pois, ja nyt se päällipaperi ei peitä aivan koko kantta...
Päälipaperiin kannattaa jättää aavistus käännettä, jolloin se tosiaan peittää kannen reunaan asti ja ikäänkuin "istuu" ...
Äitini oli oikea supermuovittaja. Oli vihot ja kirjat tasan tarkkaan standardimuovitettu koko kouluni ajan.
Päätin olla samanlainen, kun poikani aloitti koulun. Muoveihin tuli kuplia, joita Laps sitten lyijykynällä puhkoi ja repi isoiksi rei´iksi. Muistutin perinteistä ja kovasta työstä muovittamisen maailmassa. Ei tuntunut kiinnostavan.
Sama lakanoiden vetämisessä. On se kumma, kun nykynuoret ei vedä lakanoita! Meillä jätettiin ihan mikä tahansa asia kesken, jos äiti käski lakanoita vetämään. Oma Laps ei "usko" lakanoiden vetämiseen ja meillä ei nykyään vedetä lakanoita! Pöyristyttävää sielun ja ruumiin velttoutta!
Uusi muovituselämä alkaa nyt 9:nnen luokan alussa ja lakanat vedetään AINA, kun ne on pesty ja kuivattu.
Kiitos hengennostatuksesta!
-minh-
Hyvä Minh! Tästä on lyhyt matka nenäliinojen silittämiseen:D Älkäämme päästäkö perittyjä viikkaustapoja ja muovitustraditioita repsahtamaan!!
Lähetä kommentti