Se vain on kummaa, etten minä koskaan onnistu vaikuttamaan mukavalta sopivalle kohderyhmälle.Lord B jatkaa jutelleensa muutaman kerran ei-akateemisten tyttöjen kanssa ja yllättyneensä positiivisesti siitä, että myös korkealentoista juttua on riittänyt.
Jollaista täältä kyllä saanee hakea kissojen ja koirien kanssa. Joku nimimerkitön taisi kertoa Lahden olevan minunlaiselle henkilölle liian amis [...]
Itse olen akateeminen tyttö, ja vielä oikein muotopuoli, kiven alla elävä myrkyllinen humanisti. Ja kuten tiedetään, on sähköasentaja tehnyt minusta jo kahdeksan vuotta maailman onnellisimman naisen. Ainakin hetkittäin, koska kaikki ihmissuhteet ovat lähtökohtaisesti vaikeita niin kauan, kun ihmisten neuroneita ei voida yhdistää toisen neuroneihin suoraa ajatusten, toiveiden ja mielikuvien välittämistä varten.
Kommentoin Lord B:n postausta jotensakin niin, että Suomi on liian pieni maa, jotta kannattaisi edes yrittää naida omasta säädystä. Ja haluaako joku puhua myös puolisonsa kanssa samoista asioista kuin akateemisella hiekkiksellä tai töissä? Kahdeksan tuntia bullshitjargonia ja kotona odottaa toinen vuoro?
Ei, koti on elämää varten ja elämää varten ei ole oikeaa terminologiaa, käyttäytymiskoodistoa eivätkä akateemiset ihmiset ole ihmisyyden korkeammalla tasolla. Koko säätyajattelu on keksittyä paskaa, joka pitää nopeasti unohtaa. Puolison kanssa pitää pystyä elämään niin, että vanne ei jatkuvasti kiristä päätä, ilman valtataisteluja ja asemasotaa hammastahdatuubin ympärillä. Riittää, että arki sujuu ja sitähän ei opeteta missään tiedekunnassa.
Ja tähän tulokseen tulee myös Lord B.:
Kuulostaa hieman vaatimattomalta vaatia, että tytön kanssa olisi helppo ja mukava olla. Minusta ne eivät kuitenkaan ole millään muotoa minimikriteerejä, jollaisiin ATMyyteensä uskovalla olisi varaa. Paljon helpompaa olisi varmaan iskeä itselleen hölmön kriteerilistan mukainen neito: "no hän vois olla akateeminen, ja ja no sit vaaleet hiukset ja joka tykkäis Mikronesialaisista oluista ja vastustaisi lintujen maahanmuuttoa". Siihen, että henkilön kanssa on helppo ja mukava olla, sisältyy paljon kaikenlaista alkaen ihan siitä, että hänen kanssaan voisi keskustella asioista, eikä vain olla hiljaa ja lopulta yrittää vähän sopertaa jotain, johon toinen vastaa: "jaa".Elämä ja suhteet ovat yksinkertaisia, vain ihmiset ovat monimutkaisia. Tuokin "helppo olo" vaatii itseasiassa asennetta ja työtä. Olisikin hyvä alkaa kysymällä itseltään: olenko minä ihminen, jonka kanssa on helppo olla?
Minusta siinä riittää elinikäistä haastetta.
2 kommenttia:
Niin no sehän kyllä tiedetään, että akateemisille tytöille kelpaa kaikki muut, paitsi akateemiset pojat, elleivät ne ole rikkaita ;-)
Mutta vakavasti sitten taas; minulla on (ollut?) kavereina ei-akateemisia ja akateemisista ympyröistä tipahtaneita tyttöjä kavereina, ja jokseenkin kaikkien kanssa on voinut jutella, noh, kaikenlaisesta, kun taas joidenkin akateemisten tapausten kanssa on ollut vähän vaikeampi keksiä mitään; Tapailin viime syksynä muuatta samaa alaa opiskelevaa neitoa, ja kyllä se oli hieman vaikeaa, ja lopultakaan emme osanneet hirveästi jutella. En siis ole missään vaiheessa erityisemmin yllättynyt ei-akateemisten ja akateemisten tyttöjen eroista, vaan asia valkeni minulla jo muinoin yläasteella, kun huomasin luokan pahistytön vain tekeytyvän tyhmäksi, mutta olikin tosiasiassa fiksu ihminen. Ja tiedän toki myös akateemisia tyttöjä, joiden kanssa olen tullut hyvin toimeen. Koulutus siis ei kerro ihmisestä tarpeeksi, vaan antaa lähinnä alustavan, likimääräisen arvion. Jos joku on jättänyt peruskoulun kesken, niin uskallan arvata etten olisi tällaiselle henkilölle hirveän hyvä poikaystäväkandidaatti.
Mutta nämä nyt olivat taas näitä päivän koottuja itsestäänselvyyksiä, joihin lukeutuu myös seuraava. Toimiva suhde vaatii töitä, ja juuri siksi ei mielestäni kannata - varsinkaan tässä iässä - ajautua suhteisiin väkisin. Kahden toisilleen sopivankin ihmisen välinen suhde vaatii työtä, ja mitä vaatiikaan kahden toisilleen sopimattoman ihmisen suhde? Vielä paljon enemmän töitä, ja oman kokemukseni mukaan ihmiset, ja ainakin minä, ovat laiskoja.
Päivän kootut itsestäänselvyydet ovat siitä jänniä, että aina välillä ne unohtuvat ja niistä voi vääntää väkinäisiä postauksia lukijoiden kidutukseksi:D
Olisin kelpuuttanut kyllä akateemisenkin, mutta etsin siinä elämänvaiheessa kypsempää tyyppiä ja opiskelukaverit elivät vielä villiä nuoruutta sellaisella vääränlaisella, sitoutumiskammoisella tavalla.
Lähetä kommentti