Parvekeremontti on aiheuttanut kaikenlaisia mielenkiintoisia tilanteita. Tänä aamuna kävin panemassa pannullisen persian earl greytä hautumaan ja kömmin takaisin petiin. Juuri kun olin lähestymässä Ukkosta lemmekkäin aatoksin alkoi raollaan olevasta parvekkeenovesta kuulua tasaista hurinaa ja remonttimies leijui ikkunan taakse bronto skyliftillä.
Pakenimme.
Monet ovat myös ne aamut, kun olen nukkunut pitkään iltavuoron takia ja herännyt siihen, että parvekkeella konttaa mies. Mutta kyllä niistä tulee kauniit! Työtä on tehty huolella ja kauniisti entisöiden: parvekkeet palautetaan alkuperäiseen loistoon, ne ovat pienet ja niukkalinjaiset - onhan talokin rakennettu 1948, mutta aion silti mahduttaa sinne kaksi kukkalaatikkoa, sirot pihakalusteet, pikkuisen kuteesta virkatun maton ja aurinkovarjon. Sitten istun parvekkeella kuin kainalossa, hörpin teetä ja kuuntelen kaupunkivarpusten reipasta sirkutusta.
Tänään saapuvien vieraiden takia kotikin alkaa olla kunnossa ja tavarat paikoillaan. Ihan mahtavaa! Tavaraa on liikaa, mutta kaikki on silti löytäneet paikoilleen ja näyttävät ikäänkuin asettuneen mukavasti taloksi. Kalusteet ja talo ovat lisäksi samaa sukupolvea: kodin henki on rauhallinen ja... tuota, kodikas. No niin.
Kuvia seuraa perässä, pienessä lankakerässä.
2 kommenttia:
Siis ei kai tuo voi olla teidä parveke? Näyttää niin Italialta.
Ei se ole meidän parveke, mutta meidän parvekkeesta tulee yhtä hieno, siis ainakin minun mielestäni...:)
Lähetä kommentti